Taas tällainen päänsäryn täytteinen, huonosti valvottu yö alkaa kääntyä hiljakseen lauantai aamuun. Heräsin reilun kahden tunnin unien jälkeen, kahden jälkeen aamuyöstä, nyt kello on jo yli kuusi.Tiesin että tämänkin yön unet oli  taputeltu jälleen tältäkin yöltä. Kaivoin youtuben soittolistalta pienen harkinnan jälkeen Freukkarien 200 kappaleen setin. Koneella hiljaista, ihmiset olivat jo lähes jokainen kiltisti nukkumassa, muutama sana facebookissa vaihdettiin yökyöpleiden kanssa, mutta hilaista oli. Pari päivitystä heitin itse ja taas tollona, tietäen että uni on tältä yöltä menetetty etu, mietin mitäs sitten. Muistin että edellisenä yönä olin nukkunut peräti viisi tuntia. Kun ei kamalasti liiku, ei päänsärkykään tunnu niin pahalta.

Rupesin tässä miettimään fraasia, jonka eilen heitin kaverille, "Eletty elämä on elämää, vaan ei elämätön elämä". Näinhän tämä kaikki tosiassa menee, elämässä täytyy olla sisältöä. Monellako meistä on sitä todellista elämää. Onko elämä sitä että istutaan samankaltaisten kanssa aamusta iltaan olusella, katsellaan televisiota joka ilta 5-6 tuntia, ollaan somessa aina kun siihen on pienikin mahdollisuus, puututaan toisten asioihin, kun omassa elämässä ei ole sisältöä, tai mitä muuta tahansa toisarvoista, millä loppupelissä ei ole mitään merkitystä.

Olisiko siis mitään mieltä miettiä sitä, että hommattaisiin oma elämä ja nautittaisiin siitä ihan itse. Ei tarvitse sitten myöhemmin miettiä sitä, miksen tunne tekeneeni elämässäni mitään sellaista, mistä minut muutkin muistavat. Ei muidenkaan tarvitse muistaa sinua mistään. Kun vilkaiset itse olan taakse ja katsot omin silmin taaksepäin, voitko onnellisena ajatella eläneesi sellaisen elämän, ettet mitään tekisi toisin ja voit hymähtää itsellesi.."Mitään en kadu, mitään en tekisi toisin ja vaikka voisinkin tehdä, miksi kuitenkaan tekisin, koska kaiken menneen kanssa olen sinut".

Ihminen ei voi syyttää missään tapauksessa muita omasta tekemättömyydestään. Kun päättää muuttaa oman elämän suuntaa parempaan, on se sellainen päätös, jota kukaan muu ei voi sinun puolestasi loppupelissä tehdä.

Itse olen tehnyt elämäni aikana paljon, olen tehnyt paljon ratkaisuja, joista monet ovat myös olleet vääriä. Kuitenkin olen myös tehnyt paljon päätöksiä, jotka ovat satavarmasti olleet oikeita. Olivat päätökseni omassa elämässäni loppupelissä oikeita, tai vääriä... ne ovat omia päätöksiäni ja kuuluvat minun elämääni. Päätöksiäni minulla ei ole varaa katua... enkä edes halua katua mitään. Joka ikisellä asialla, jonka olen tehnyt, on mielestäni tarkoitus. 

Minä voin pystyssä päin ja suorin selin sanoa eläneeni elettyä elämää, jota aion elää vielä pitkään kaiken uhallakin. Ne hetket jotka elämäni jossain vaiheissa kuuluvat kastiin, elämätön elämä, nekin kuuluvat elämääni. Ilman noita hetkiä en voisi sanoa nauttivani siitä mitä sillä taaksepäin vilkaissessani hymyilen ja röyhistellen sanon itselleni... voitko Artsi uskoa... tuo mikä näkyy takanani on ihan minun näköiseni elämä.

Näillä ajatuksilla kello alkaa olla jo puoli kahdeksan... muutama rivi mietteitäni jälleen muille mietittäviksi.