Kun minulla todettiin kasvain,pidin sitä vakavana. Tietenkin minulle kerrottiin että se se sijaitsee päässä ja aivolisäkkeessä, pidin sitä edelleen vakana. Kun minulle kerrottiin että kasvain on hyvälaatuinen, kuten aivolisäkkeessä olevat kasvaimet yleensäkin ovat, pidin sitä edelleenkin vakavana. Kun olin ottanut asioista selvää ja minulle selvisi mitä tuhoja juuri nimenomainen jo kokonsa puolesta oli ehtinyt tehdä, pidin sitä erittäin vakavana  ja hengenvaarallisena.

Jos kasvain on kananmunan kokoisessa paikassa, mikä on suojana yhdestä elintärkeistä elimistämme, eli aivolisäkettä ja kasvaimen täyttäessä lähes täydet 100 % kasvupaikastaan. Sen on pakko olla hengenvaarallinen ja vakava.

Henki hiuskarvan varassa, elintoiminnot hiipumassa, tiheneviä tajuttomuuskohtauksia lihasten surkastumista ja voimien katoamista, käsittämätöntä painonlaskua, väärä diagnoosi, jonka myötä hoitamattomuus. Jossain vaiheessa turhautuminen ja pelko sisimmässä, mitä minulle on tapahtumassa, minulle fyysisesti ja henkisesti vahvalle ihmiselle. Tunne onko tämä todellista.Tätä minä itse kävin läpi ja osittain käyn vieläkin.

Minun on sanottava että ystäväni ja laaja kaveripiirini ovat ymmärtäneet tilanteeni ja monelta puolelta olen tukea saanut. Hoitopiireissä sairauteni on herättänyt myös uteliaisuutta, koska sairaus on harvinainen, kuten moni muukin aivolisäkesairaus.  Läheskään kaikilla hoitoalan ammattilaisillakaan ei ole sairaudesta paljoakaan tietoa. Useimmat pääkasvain potilaista myös ymmärtävät asian.Minulle on myös ikävällä tavalla tullut sellainen asia eteeni, josta olen kuullut samaa myös muilta aivolisäkepotilailta heidän saamistaan palautteista. Jos kasvain on hyvänlaatuinen ja niinkin pieni kuin kananmunan kokoinen, se ei voi olla yhtä vaarallinen kuin ja tuhoa tuottava kuin pahanlaatuinen syöpäkasvain, jossain muualla kehossa. Myöskään kokonsa puolesta syöpäkasvaimien koko voi olla paljon massiivisempi, mutta ei ajatella sitä, että kasvaimen kasvupaikan suhteellinen koko voi ratkaistakin hyvin paljon. 

Aivolisäkepotilaan oloa ei pätkääkään helpota tieto, että kasvain on hyvänlaatuinen ja se ei esimerkiksi peitä kuin peukalonpään kokoisen alueen. Mitäpä jos sen peulalonpään alueen alle jää se herneen kokoinen paikka puristukseen, missä on se  elitoimintojen kannalta ehdottoman tärkeä, eli aivolisäke. Siinä ei omaiset huuda hurraata kun arkkua kannetaan, eikä iloitse siitä, että onneksi kasvain oli noin pieni ja onneksi se oli hyvälaatuinen. 

Minäpä väitän että juuri tämä väärässä paikassa oleva pienikin kasvain on kantajalleen hengenvaarallinen, kaikkea elintoimintoja toimintoja haittaava ja paljon sellaisia haittavaikutuksia kantajalleen tuova, että moni pahanlaatuinen kasvaimen kantaja ei voi kuvitellakaan mitä aivolisäkepotilas joutuu läpikäymään. Sairastuneiden henkistä jaksamista ei ainakaan paranna se, että omasta mielestään vakavammin sairastava vähättelee sairautta, missä toinen taistelee hengestään, siinä missä muutkin kasvainpotilaat. Kuitenkin välillä taistelu on omalla tavallaan vielä raskaampaa.

Ainakaan sairastuneena en ymmärrä toisen sairastuneen sairauden vähättelyä. Varsinkin silloin, kun ei tiedä toisen sairaudesta juuri mitään, ei ole edes oikeutettua laittaa sairauksia "tärkeysjärjestykseen", koska minkäänlaista järjestystä ei kenellekään ole. Toivon että kanssaihmiset ymmärtäisivät kirjoitukseni pointin, eli kunnioittakaa myös toisia ja antakaa oikeus sairastaa samalla viivalla muiden kanssa. Väitän siis tästäkin asiasta jotain tietäväni. Minäkin, kuten monet muutkin kasvainpotilaat elävät heille suodulla lisäajalla.

Tämän kirjoituksen halusin kirjoittaa juuri siksi, että olen itse asian nurjaan puoleen törmännyt... siis olkaamme toisiamme kohtaan suvaitsevaisia.