Luin ystäväni päivityksen: Ihminen, joka tahtoo, keksii keinot. Ihminen, joka ei tahdo, keksii selitykset.

Ajattelin mielessäni, tämähän on aivan upea lausahdus, joka pätee moneen tuntemaani ihmiseen. Syvällisesti ajateltuna sanonta pätee kummin päin tahansa meihin jokaiseen.

Lähdetäänpä jälkimmäisestä: Ihminen, joka ei tahdo, keksii selitykset. Tällainen ratkaisu voi olla seuraus siitä, ettei osaa, eikä usko oppivansakaan. Kyseessä on siis tietyllä lailla luovuttaja. Jos kyky ei riitä, voihan sitä suoraankin sanoa, etten osaa ja en halua edes oppia. Työelämässä tämä asenne ei toimi. Jos ei osaa, eikä halua oppiakaan, silloin on väärässä paikassa töissä, tai töissä ylipäätänsäkään. 

Jos esimerkiksi o ihminen, joka on asioiden käsittelijä isossa valtion ”firmassa”, missä käsitellään erilaisia ihmisten hakemuksia. Asioista voi riippua ihmisten koko elämä. Ketjussa on käsittelijä, joka osaa tehtävänsä ja laittaa asian eteenpäin, puollon kera. Seuraava taso tarkastaa ja hänen tehtävänsä on antaa lopullinen päätös. Puolto tarkoittaa sitä, että hakemus on asiallinen ja oikein laitettu eteenpäin. Olisi luonnollista, että hyväksyjä lyö leiman ja asia on ok. Hakija kuuluu saada etuus, mikä hänelle kuuluukin.

Miten asia nykyään meneekään, yhä useammin tulee leima hylätty. No miksi hylky tulee? Hylky tulee siksi, että lopullisen päätöksen tekijä on kahden kumileimasimen valtias. Hänen tehtävänään on keksiä selitykset. Selitykset siksi, että hyväksytty leimasin ei saa kulua liikaa, tämä leimasin on varmaan kalliilla timanteilla vuorattu, liian arvokas runsaaseen käyttöön.  Kahden kumileimasimen haltijalla on siis kädet sidottu. Pitää säästää ”oikeissa paikoissa”.  Kumileimasimen haltijan tulee työnsä puolesta olla tunteeton Hän ei missään tapauksessa saa miettiä, miten käy ihmisen, jonka koko elämä voi riippua juuri hänen lyömästään leimasta. Ajatteleekohan kumileimasimen haltija koskaan sitä vaihtoehtoa, että hän vanhetessaan on melko varmasti, uuden kumileimasimen haltijan armoilla. Se mikä tämän viran hoitajan tehtäviä helpottaa, hänen ei tarvitse osata muuta kuin lyödä leimansa. Selitykset kuluvat sitten taas alemman tason portaalle. Oma velvollisuus on suoritettu ja tausta varmistettu. Titteli ja asema hierarkiassa on tärkein. Onhan se hienoa olla tärkeässä virassa, minkä toimenkuvasta ei kehtaa kertoa edes kavereilleen. Kumileimasimien käytöstä seurataan suurennuslasilla ja koko ajan tulee uusia määräyksiä, joita ei etukäteen tarvitse miettiä. Sehän menee nykypäivän mukaisesti, että ensin toteutetaan, sitten ihmetellään, sitten ollaan antavinaan helpotusta, mikä on murto-osa siitä mitä on alun perin otettu pois.

 

Siirrytään toiseen vaihtoehtoon: Ihminen, joka tahtoo, keksii keinot. Tällainen ihminen on juuri sellainen, joka oikein käytettynä on äärimmäisen arvokas. Äärettömän monen elämä ja kohtalo on kiinni siitä, kenen kummalle puolelle elämässä tämän ryhmän tekijät päätyvättäänkään. Hän luo oman elämänsä, ehkä muiden kustannuksella. Hän jos kuka tietää, ettei useinkaan kumileimasimena oleminen johda kuin puolivalmiiseen ja sen myötä tulos on murrettavissa. Jos halutaan pysyvää, silloin on osattava keinot ja samalla ansaitaan ”kansan kunnioitus” ja nimenomaan lainausmerkeissä.   Kun on kunnioitus, vaikka olisikin väärin perusten hankittu, on helpompi toteuttaa keksityt keinot. On tietenkin riski, että liiallinen pyrky omiin haaveisiin, vie kunnioituksen. Tässä vaiheessa ei asia ole kuitenkaan enää merkitsevä, asema on jo varmistettu. Millainen olisi tällainen virkamies. Kansalle on tämäkin vaihtoehto hyvin tuttu. Keinot keksitään, jos ei toimi, silloin muutetaan lennossa tragedia. Laitetaan kumileimasimet ja heidän apulaisensa toteuttamaan ne ”villeimmätkin unet”.  Vahinkoja sattuu vauhdissa, kun ei ehdi laatia kuin repaleisia suunnitelmia. Kun on monta suunnitelmaa, ei silläkään ole merkitystä, jos yhdestä tai kahdesta peruutellaan. Monesti peruutus merkitsee uuden vauhdin ottoa, pakitetut jäävät varasuunnitelmiksi, jotka huomaamatta myöhemmin toteutetaan kuin huomaamatta. Keinon keksijät kyllä osaavat.

 

 

 

Kauhukuvana voidaan luoda sellainen olio, että asemissa olevat keino ja selitys joutuvat samalle puolelle…. voisiko tämä joskus toteutua Suomessa. Kuulostaa mahdottomalta, kun tässä mietin, sanonkin näin, muutama vuosi sitten kuulosti mahdottomalta, ei enää, siis onnea meille kaikille. Toivottavasti selviytymistarina saa edes tyydyttävän lopputuloksen ja jossain vaiheessa saamme maastammekin kaikille tasavertaisen oikeusvaltion. Missä ei kyykytetä vähempiosaisia, ikäihmisiä, sairaita, varattomia, syrjäseuduilla asuvia, eikä muitakaan, ketkä ei saa pienenä ihmisenä ääntään kuuluville. Kumileimasimen hylätty leima osuu useimmiten, yllätys, yllätys juurikin näihin ryhmiin.  Loppupelissä ihminen, joka keksii keinot, on se suurin kyykyttäjäryhmä päättävällä estradilla. Toteuttava ryhmä kuuluu niihin, jotka keksivät mitä omituisimmat selitykset omiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiinsä.

Näillä pienen ihmisen ajatuksilla tällä kertaa.

 

Arto Hannolin