Puhutaan paljon vertaistuen voimasta, se on todellisuudessa monille vertaistukea tarvitsevalle ainoa keino selvitä tästä päivästä seuraavaan, eli aivan jokaiseen eteen tulevaan huomispäivään.  Vertaistuen tarvitsijoita on lähes varmasti yli puolet suomalaisista. vertaistuki on yksi maamme suurimpia, jos ei suurin koossa ylläpitävistä tukipilareista.

Vaikka asiasta puhutaan useassa käänteessä, harva muistaa tärkeimmän asian. Vertaistuen toteuttajat, eli itse vertaistukihenkilöt unohdetaan lähes aina. Hyvin usein tuossa toimessa kuulee todella rankkoja asioita, joista ei vaitiolovelvollisuuden vuoksi voi kertoa kenellekään. Nämä asiat pidetään sisällä, vaikka taakka kasvaa liiankin suureksi. Apua tarvitsevan ihmisen taakasta, aina on osa siirretty vertaistukitoimijalle. Taakan kasvaessa, olisi hyvä miettiä, mistä vertaistukitoimija saisi oman vertaistukitoimijan.

Olisin onnellinen, jos asia olisikin noin helppoa. Ryhmiä vetäessä tuskin jäsenet ajattelevat,monen asian tulevan  valmiiksi pöytään. Pöydän kattamisella tarkoitan sitä, mitä kaikkea ennakkotyötä tulee vertaistukitoimijan tehdä, että päästään istumaan pöydän reunalle kuntoutumaan ja kuulemaan.  Itse toimin kohtalaisen isossa yhdistyksessä Olen monessa asiassa onnekas. Hoidan kyllä itse tilavaraukset ja niiden saamiseksi tehdyt neuvottelut ja lopulliset varaukset. Nämä asiat teen omalla ajallani. Avustuksien hakemiseen saan yhdistyksemme ammatti-ihmisten avun, kuten monessa muussakin asiassa, kunhan osaan pyytää.

Jokainen arkimaanantai olen paikalla ja ryhmääni odotellen klo 17.30 ja luukut kiinni klo 19.30. Helsingin ydinkeskustan vertaistukiryhmälle varaamassani paikassa. Edes tuuraajaa on näiden vuosien aikana ollut  saada. Tiedän, että sytyslankani palaa jo. Lienee aika antaa pesti seuraavalle onnelliselle.


Kaikkea ei voi pyytää, vaan se vaatii aktiivisuutta itseltä. Vaikkapa silloin, kun ryhmään tulee asiantuntijoita, puhujia, järjestetään ryhmälle muutakin aktiviteettia, ei nuokaan asiat ilman tekijää hoidu. Nämäkin teen omalla ajallani. Järjestökoordinaattorimme sanoi minulle muutama päivä takaperin: Aivan liian moni ryhmänvetäjistämme on viime vuosina polttanut itsensä loppuun. Tuo ikävä kyllä on liiankin todellista ja arkipäivää.

Kun ryhmämme saa avustuksia, on se välttämätöntä ja hienoa. Toinen puoli asioissa onkin se, että vastuuhenkilönä olen velvollinen raportoimaan joka ikisestä sentistä, minkä kulutan. Joudun laskemaan mihin on varaa ja mihin ei. Annan ryhmäni aktiivisimman enemmistön päättää siitä, mihin kulutamme avustusrahamme, minä toki useimmiten ehdotan kohteita. Olen valvova silmä ryhmässä, koska olen taloudestamme vastuussa. Budjetin ylityksiä en salli. Koko vuoden osallistujamäärät ja niistä raportointi kuuluu vastuualueellani minulle. Nämäkin asiat teen omalla ajallani.


Hoidan paljon yhteyksien luomista ja suhteiden ylläpitoa ”oikeisiin” instansseihin. Tämänkin teen omalla ajallani. Voisi sanoa, että vedän tulosyksikköä, missä ei saa virheitä tapahtua. On myös paljon muuta, muille näkymätöntä työtä. Tilaisuudet, joissa kerron vertaistukitoiminnasta ja yhdistyksestämme, erilaisten yhdistysmateriaalien jakelua, lukemattomiin kyselyihin vastailua ja niin edelleen. Nämäkin hoidan omalla ajallani.

Kohta 4 vuotta on kulunut siitä, kun astuin ensimmäisen kerran tilaan, missä ryhmä kokoontui. En kadu sitä, että tulin mukaan, en kadu sitä, että otin vastuuta vastaan enemmän ja enemmän.

Mikäpä noita asioita tehdessä, pidän tekemisestä. Mietin kuitenkin nykyään omaa jaksamistani. Kerran elämäni aikana olen myös polttanut itseni loppuun. Olen myös kipukroonikko. Kivutonta hetkeä ei elämässäni ole ollut yli neljään vuoteen. Kaiken minkä teen, teen omalla ajallani.  

Minulla on myös dg, mikä aikanaan koituu kohtalokseni, jos muuta ei ennen sitä. Kohtalokseni on koitunut saada usea isompi sairaus.

 Kuinka minua vertaistukitekijänä taloudellisesti tuetaan. Vertaistukitoimijana olen korvauksetta, vapaaehtoistyöntekijänä. HSL:n alennuslippua en voi saada, koska minulla ei ole Kelan myöntämää eläkettä. Vakuutusyhtiön myöntämä eläke ei riitä HSL:n kriteerien mukaan. HSL ei siis ole kiinnostunut siitä, miten muut, kuin ”kelan sairaat” julkisilla tai muutoin liikkuvat. Autooni en saa INVA-P-korttia, koska ajoittain kykenen liikkumaan kuin normaali-ihmiset.

Eläke on pieni ja omalla kustannuksellani autan säästämään yhteiskunnan kulujani. En ole aikoihin ymmärtänyt itseäni, miksi näin teenkään.

Satavarmaan meitä on valtava määrä Suomessa vertaistukitoimijoita, jotka pähkäilevät vastaavien asioiden parissa, kuin minä tässä kirjoituksessani. Jos täällä rakkaassa Koto-Suomessa oikeasti arvostettaisiin vertaistukitoimintaa, silloin myös pidettäisiin huolta siitä, että vertaistukitoimijoille saataisiin omat vertaistukitoimijat ja tätä ryhmää tuettaisiin edes jollain pienellä. Meidän ryhmämme kuuluu myös isoon riskiryhmään. Se jaksamisestamme välittävä taho tahdotaan varmaan liiskata pois jaloista. Ehkä yhteiskunnan mielestä vertaistukitoiminta kuuluu siihen turhaan toimintaan.

Tässä alla olisi asiaan kuuluva työpaikkailmoitus


Tällainen voisi olla työpaikkailmoitus uudelle hakijalle, ihmisläheiselle, empaattiselle ihmiselle, jolla olisi hyvä olla sana hallussa. Suomeksi sanottuna vertaistukiryhmän vetäjälle.

Oletko kipukroonikko? Eduksi on, jos kipusairauksia olisi monimuotoisesti useammanlaisia). Muut sairaudet antavat tehtävään positiivisen lisän.

Haluatko vaikuttaa ja auttaa, läheisten jaksamiseen arjen karikoista seuraavaan hetkeen. Nyt on elämäsi tilaisuus.

Tehtäviin sisältyy huomattavan paljon monimuotoista, ihmisläheistä toimintaa:

  • Saat tukea ja auttaa muita selviytymään arjen haasteista.
  • Tuon tuostakin tekijä kuulee tekevänsä erittäin arvokasta työtä, tukea tarvitsevien eteen.
  •  Vertaistukiryhmän vetäminen, se vie maksimissaan kaksi tuntia viikossa.
  • Kesän kolme kuukautta palkitsevasta työstä vapaata
  • . Arkipyhät, jotka sattuvat maanantaipäiville, suovat ylimääräiset ja ansaitut vapaapäivät.             

  • Helsingin vertaistukiryhmän koko on kerralla on satunnaisesti ja arpomatta ilman oikeaa vastausta 5-24 kävijää. On siis mahdollisuus tavata paljon erilaisia ihmisiä, eri yhteiskuntaluokista.

Mukavaa kevyttä kenttätyötä, jutustelua ja kahvittelua unohtamatta. 

Oletko valmis auttamaan, tervetuloa antoisaan vertaistukijan tehtävään.


Näillä miettein

ARTO HANNOLIN