Sanonta: Nyt on aika aloittaa elämä Alusta. Kuinka paljon tuo yksi pieni lause pitääkään sisällään. Tuo on hyvä sanonta, mutta vaatii toteutuessaan huomattavasti enemmän, kuin ensimmäiseltä kuulemalta huomaakaan. Kokonaisen elämän peruuttaminen alkuun ja uudelleen aloittaminen. Uusi alku, on lievempi ilmaus. Elämä harvoin menee juuri niitä raiteita eteenpäin kuin haluaisi. Voi kuinka helpolta se kuulostaakaan, kuitenkin elämällä on meille jokaiselle oma marssijärjestys. Olkoon tuo marssijärjestys millainen tahansa, tulee joka ikiseen elämään poikkeamia. Sattuma on sana, mikä kuvastaa ja ohjaa aivan kaikkea ensimmäisestä hetkestämme asti.

Nyt on kipusarjani siinä jamassa, voisin jatkaa eteenpäin siitä hyvästä hetkestä. Tämä tunne on tullut minulle jo pitkään enemmän toiveeksi, kuin toteamukseksi. Elämääni alusta en halua aloittaa. Joutuisin jättämään tosi paljon upeita asioita unholaan ja rakentaa kaiken uudestaan. Tuskin olisin onnellisempi uuden mahdollisuuden saadessani. Enhän toki uuden mahdollisuuteni saadessani edes tietäisi saaneeseeni yrittää joko lottovoittoa, tai saada tosi huonot kortit. Vaikka tämän tietäisinkin, en varmasti siihen haluaisi ryhtyä. Jokaisen elämä on täynnä erilaisia asioita. Elämään kuuluu niin hyviä, kuin huonoja hetkiä. Molemmat ovat osana omaa kasvutarinaamme ja kummatkin ovat aivan ehdottomia selviytyäksemme yli kuoppaisen polkumme alusta loppuun asti.

Kovan koulun olen käynyt, miksi antaisin jo kerran vahvistavien kokemusten jäädä unholaan, monista juurikin noista asioista, on varmasti hyötyä myöhemmässä elämässä.

En voisi etukäteen tietää millainen minusta tulisi, jos hyppäisin taaksepäin. Vaikka elämä voisi muuttua paremmaksi, niin käänteisenä se voi myös kääntyä huonompaan suuntaan. Ihmisenä olen sellainen kuin olen, joko miellyttää muita, tai sitten ei. Tuo ei ole ongelmani, vaan sen, joka on kanssani tekemisissä.

Jos aina jatkaisin hyvästä kohtaa, tuskin osaisin kohdata vastoinkäymisiä elämässäni. Jokaisen elämän polut tuovat eteen, niin hyviä asioita, kuin vastoinkäymisiäkin. Vaikka kuinka yrittäisi, jokainen huomaa, vaikkei oppisikaan, ettei elämä vaan karussa maailmassamme elomme ole aina ruusuilla tanssimista. Mitä ohdakkeisempi elämä on, sitä varmemmin se jättää jälkensä ihmiseen, joka tuon joutuu kokemaan.

Monien sairauksien omistavana ihmisenä olen omalla, kierolla mielikuvituksellani rikas. Minulla on sairauksia, joille en olisi voinut mitään, olisin elänyt millaista elämää tahansa. Koska edellä mainitut sairaudet ovat perinnöllisiä, voinen olla onnellinen, että olen saanut lakiosuuteni ennakkoperintönä.  Tämä tietty kuulostaa kornilta, mutta ajatellaan asiaa eri näkökulmasta. Mitä vakavampi sairaus on koitunut osakseni ja olen yhä voimissani, sitä vahvemmaksi on henkinen puoleni kehittynyt.  Osan sai aurauksistani varmastikin, olen saanut enemmän tai vähemmän itse aiheuttaen.

Olen tähän asti selviytynyt. Jos minulta kysyttäisiin kysymys: Miten niin kuin omasta mielestäsi olet elämästäsi selvinnyt? Vastaisin melko varmasti: Ihan ok:n kautta kunnialla varmaankin.

Jospa siis voisin itse päättää otsikon mukaisesti. En haluaisi aloittaa kaikkea alusta, en välttämättä omalla kohdallani siitä hyvästäkään kohdasta. Elämä on asia, mikä kuljettaa meitä omassa virrassaan. Se mikä tulee vastaan, on otettava sellaisena, vaikka se ei läheskään aina tunnu oikeudenmukaiselta. Elämää ei ole pakko hyväksyä, mutta sen kanssa on jollain lailla tultava toimeen, joskus myös kyynelten saattamana.

Näillä ajatuksilla tällä kertaa

ARTO HANNOLIN/KARHUKUNINGAS