Avasin itselleni asiaa, jonka sisältö löytyy YLE.fi Nuoren kirurgin ura oli katketa alkuunsa virheen takia, nyt hän etsii keinoja pelastaa hoitajan tai lääkärin ura hoitovirheen jälkeen

Hoitovirheen tekijästä tulee liian usein virheen toinen uhri. Teksti kannattaa lukea ajatuksella. Mielestäni erittäin hyvä kirjoitus. Löytyy varmasti YLE.fi sivuilta.

YMMÄRTÄMISEN VAIKEUS ON SAIRAAN HAIKEUS


Aloin miettimään ensimmäistä uhria, Mitä jos ensimmäinen uhri menehtyy, tai jää ikuisesti kantamaan virheen aiheuttamaa taakkaa. Kuka hänestä kertoo, tai kirjoittaa. Ensimmäinen uhri ei saa myöskään jäädä huomiotta.

Pohdintojani asiasta, voin itse kertoa kokeneeni asioita potilaana. Kannan kehossani lopun elämääni seurauksia sairauden vuoksi, jonka vakavuus pyyhkäistiin syrjään luulon nojalla. Vakavaa sairautta ei haluttu edes ajatella, saati poissulkea tätä vaihtoehtoa. Marian sairaalan yö päivystäjänä toiminut nuori naislääkäri osasi kuunnella ja reagoida kuulemaansa.


Ymmärrän hoitovirheitä sattuvan suuressa potilasmäärässä ja kiireessä. Ymmärtääkö tämän hoitovirheen kohde. Häntä ei missään tilanteessa saa unohtaa, ei myöskään potilaan omaisia. Sain itse monta väärää diagnoosia peräkkäin vaikeaan ja harvinaiseen sairauteeni. Minulla vuosia, tunne, ette minusta välitetä. Lääkärini vähätteli sairauksia ja oireita. Myöhemmin ymmärsin, ettei sairauttani edes tunnettu. Lääkärin oli helppoa rakentaa mieleinen sairaus ja uskoa, että potilaan oireet katoavat. Minulla on vain yksi henki, ja sekin halusi irti minusta. Elämäni oli taiteilua hiuskarvan varassa hyvin pitkään, useiden vuosien ajan.

Viimeisen kerran elämäni rajamailla käytyäni, löytyi Marian sairaalasta yöllä tämä päivystävä lääkäri, joka kuunteli minua potilaana. Asialle tehtiin se, mitä oli vielä tehtävissä. En syyttänyt omaa lääkäriäni, mutta sen olisin toivonut, että minulle olisi hän lääkärinäni sanonut myöhemmin: Anteeksi Arto olin väärässä. Tuota en koskaan lääkäriltäni ole saanut kuulla.

Väärien diagnoosien vuoksi loppuelämäni muuttui erilaiseksi elämäksi.


Minusta ei ollut enää työelämään. Olen päässyt kääntämän kokemuksen vahvuudeksi. jotain suurta kuitenkin menetin, menetin terveyteni. Uusi elämäni toi minulle aktiivisen roolin vertaistukitoiminnassa. Itseäni pidän voittajana, saan auttaa ja tukea heitä, jotka apua tarvitsevat.

Tuon aikaisen tarinani olen kirjoittanut ylös ja sitä yhä luetaan paljon. Hoitava lääkäri on vain ihminen, hänelle voi sattua virheitä. Käänteisesti  on myös hyvä muistaa, että potilas myös on vain ihminen, joka kantaa seuraukset sisällään. Ei häntäkään voi huomiotta jättää yksin virheen tapahtuessa. Tuleeko se oikea tuki niiltä, jotka ovat tilanteen aiheuttaneet, vai niiltä, jotka kykenevät vertaisina auttamaan. Varmaan hyvä on se kultainen keskitie. Molempien apu on varmasti tarpeen. Ei missään tapauksessa, eikä millään verukkeella saa vakavaa hoitovirhettä piilottaa, eikä painaa villaisella. Hoitovirhettä ei myöskään saa vähätellä. Hoitovirheellekin löytyy vastuunkantaja, jos sitä halutaan.


Itse entisenä urheilijana muistan uraltani useitakin vastoinkäymisiä. Lääkärien ja kirurgien olisi hyvä osata tehdä samoin kuin urheilijoiden. Epäonnistumisen tullessa, ei pidä luovuttaa ja vaipua masennukseen. Ei nostaa käsiä pystyyn, vaan oppia virheestä. Tapahtunutta ei saa unohtaa, vaan se on hyvä muistaa kokemuksena, mistä pitää oppia toimimaan toisin. Pitää oppia kuulemaan oikeita ihmisiä ammattitaidon edistämiseksi. Pitää myös uskoa sen, mitä potilas kertoo. Potilaan tuntemus on ensikäden tietoa hänen omasta tilastaan. Sieltä hyvä ammattilainen osaa poimia marjat oikeaan koriin ja auttaa.


Asian voi sanoa: Sairastuneen sairaan ymmärtämisen vaikeus, on sairaan elämän haikeus. Aina, eivät edes erikoislääkärit tunnu ymmärtävän sairauksia, niiden tuomaa tuskaa. Oireet eivät aina ole fyysisesti tuskaisia, mutta tavalla taitoisella vaikuttavat sairastuneen elämään, sekä henkiseen jaksamiseen.

Hoitavan tahon ammattitaitoa on osata työnsä ja maltillisesti löytää sairaus ja hoitaa asiat oikein. Ei siis arvaamalla vaan varmalla tiedolla. Jos mennään arvaten eteenpäin, olisi oikein ensimmäinen oikein sama kuin tulos seitsemän oikein lotossa. Täytyy olla asiastaan varma, jos ei tiedä, asia täytyy selvittää. Osaavalta kollegalta voi vaikka pyytää se toinen mielipide asiasta.


Toistan nyt asian lyhyesti näin: Aikanaan jouduin itse lottovoittajan pakeille. Tämä lottovoitto oli koitua kohtalokseni. On taito osata kuunnella, puolin ja toisin. On taito uskaltaa kysyä kollegoilta, jos itse tuntee olevansa menossa väärälle polulle. Tämä pätee kaikessa elämän raadollisuudessa. Vaatii erikoista taitoa osata pyytää anteeksi ja myöntää virheensä silloin, kun on virheen tehnyt. Virheen myöntäminen kertoo suoraselkäisyydestä. Jos tietää tehneensä virheen, eikä tee sen korjaamiseksi mitään, kertoo se tekijästä hänen oleva ihminen, johon ei voi enää koskaan luottaa.

Minulla on monia lääkäreitä, joihin luotan 100 %:sti.  Heidän kanssaan kykenen puhumaan sairauksistani ja kunnioitan heitä ja heidän osaamistaan. Tämä on minulle potilaana tärkeää, koska harvinaiseen sairauteeni on lähemmin tutustunut vain muutama lääkäri Suomessa. Harvinaisuudesta puhuen, tunnen ainoastaan yhden henkilön samaa kasvainsairautta sairastavan. Siis meitä on todennäköisesti kaksi ”lajikaveria ”Suomessa.


Pääkaupunkiseudulla on luottoni ansainnut kaksi endrokrinologia.  Se on ongelmana muissakin sairauksissani, että vastaanottava lääkäri ei tutustu etukäteen sairauksiin. Täten he luulevat osaavansa minut kaikkine oheissairauksineni ja niiden vaikutukset, toinen toisiinsa. Näihinkin tapauksiin potilaana olen joutunut. Esimerkkinä eräs lainassa ollut lääkäri ”tietää”, vaikka ei tiedä. Sama lääkäri muuttaa lääkityksen, hurjin seurauksin. Kertoo minulle aivan muuta sairaudestani, kuin on totuus.  Meni lähes vuosi, ennen kuin hänen tekemänsä virhe oli kehooni korjattu.


Näillä miettein tällä kertaa

Arto Hannolin / Karhukuningas

vuodatus.net