Kuunnellessani ihmisten kertomuksia omasta elämästään, kuulen monesti sanottavan: ” Minulle ei annettu muuta vaihtoehtoa, porukka määräsi ja mukaan oli mentävä”

Jo lapsena tiesin osasin erottaa sen, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos muuta opettajaa ei löytynyt, niin isäni antama selkäsauna. Normaalisti kerran varoitetiin ja toisella kerralla paukkui. Olin varmaan seitsemästä sisaruksestani se kaikista villein. Kolmanneksi vanhin ja vanhin poika, minun täytyi ymmärtää, niin annettiin ymmärtää. Ei annettu sellaista mahdollisuutta pienelle ihmisen alulle, ettei tehdä asioita ymmärtämättömyyttään. Milloinkaan en nähnyt, että kukaan muu sisaruksistani olisi saanut selkään. En tiedä saiko, en koskaan ole kysynyt heiltä?

Näin kypsään ikään päässeenä ymmärrän sen mitä isäni ei ymmärtänyt, uskalsin päättää rangaistuksen uhallakin omat tekemiseni. Isäni opetti minulle tietämättään, ettei elämä ole jokaiselle tasa-arvoista, eikä oikeudenmukaista. Tämän taas jouduin opettamaan isälleni kantapään kautta ollessani jo aviossa eli mittapuuni mukaan jo aikuinen. En ollut hänelle enää se, joka tekee, kun käsketään. Käänsin hänelle vain selkäni pitkäksikin ajaksi kerrallaan, kunnes hän nöyrtyi pyytämään anteeksi. Nuo vuodet olivat isälleni kovia oppivuosia ja hänen oli tunnustettava, että olin tasa-arvoinen hänen kanssaan, ylitse en halunnut mennä, hän oli joka tapauksessa isäni.

Ensimmäisen tupakkakokeiluni tein alle koulu ikääni, parhaan kaverini Ripan kanssa.  Ostettiin kaupasta aski pikku Partneria ja poltettiin koko aski kerrallaan, piilossa talomme nurkan takana. Onneksi tämä kokeilu, huomasin etten ollut ”tupakkimiehiä”. Kyllä joskus aikuisella iällä kokeilin, mutten silloinkaan tullut tupakin kanssa sinuksi. Vuosia poltin pikkusikareita, siitäkin luovuin ilman tuskia aikanaan.

Urheilu tuli tutuksi jo lapsena, pihaleikkien kautta.  Vaihtoehtona olisi ollut esimerkiksi osan lapsuuden- ja nuoruudenkaveripiirin elämä päihteiden ja huumeiden kanssa. Se ei vaan kiinnostanut, ei ollut halua edes kokeilla muuta kuin alkoholia tietyssä iässä. Meni todella pitkään, ennen kuin huomasin, että alkoholikaan ei ole minun juttuni. Nuorena painostus oli piinallisen kovaa kaveripiirissä päihteiden ja tupakan käyttöön. Tupakasta sanoin, jos oma päätökseni ei teille riitä, siihen loppuu kaveruus. Tuohon loppui tuputtaminen.

Onnekseni minulla oli lapsena myös kavereita, niin koulussa, kuin koulun ulkopuolella. Heidän kanssaan urheiltiin paljon, kaikkea mahdollista. yleisurheilua, pallopelejä, lenkkeilyä jne. Tuolloin oli helppoa, kukaan ei painostanut leveälle polulle, tuo valinta oli meille siihen aikaan itsestään selvyys.

Urheilusta tuli iso hallitseva asia elämässäni, vielä nyt 62-vuotiaana olen mukana tekijänä, en enää kilpailijana. Vuonna -68, 11 vuotiaana, tutustuin tankoon ja rautaan. Jäin tuohon rautaan koukkuun jo silloin. Tein vuosia raakaa ”pohjatyötä” voimailun saralla, ei minua silloin kukaan neuvonut, mutta tiesin tekeväni asioita oikein. -80-luvulla olin omin avuin päässyt kohtalaisiin tuloksiin. Päätin hakeutua seuraan ja halusin kokeilla voimiani ja taitojani myös kilpailuissa.

 Itseäni pidän oikeudenmukaisena, kun asioista sovitaan ja jotain luvataan, se täytyy pitää, vaikka hampaat ”irvessä”. Ensinnäkin uusi seura ja seuralle uusi laji heiden lajikirjossaan. Meille luvattiin kuu taivaalta ja minä siihen aikaan olin jaoksen pj. Taas huomasin, että tein oman valintani, mistä en ollut edes halua pakittaa. Pian seuran johto unohti lupaukset ja olivat antamassa meille luvattua jo muualle. Kuvainnollisesti nostin kissan pöydälle. Saatiin kyllä loppujen lopuksi se, mikä meille oli luvattu. Tuolloin keräsin myös arvokkaita ”vihamiehiä”. Itse laskin sen eduksi, jääräpää, mikä jääräpää. Lempinimi, mitä minusta usein käytettiin. Olin taas se, joka etenee valitsemaansa polkua suoraan eteenpäin, esteistä välittämättä.

Tuolloin jo kilpailin ja tein kohtalaisia tuloksia, tuli vastaan seuraava porras. Harrastin lajia, missä ”doping-myönteiset” halusivat silloin ja haluavat nykyäänkin kertoa, ettei kukaan voi nostaa noin kovia rautamääriä, ellei käytä tuloksia parantavia aineita. En minäkään säästynyt tarjouksilta ja irvailuilta. Oli kova paikka monille, kun totesin että kisailen itseni kanssa mieluummin puhtaana. En tahdo elää keinotekoisten lääkkeiden maailmassa. Tulokset, mitkä tulosta parantaiaineita käyttäen tehdään, ovat niiden tekijät ikuisesti juuri sen tasoisia, kuin olivat juuri ennen ensimmäistä annostaan. Itse halusin nähdä omat rajani ja ne näin vuosikymmenien työllä ja ties, kuinka monella hikipisaralla vuodatettuna


Joskus elämästäni yritettiin tehdä rankkaa mielipiteitteni vuoksi. En silloin antanut periksi, miksi olisin antanut.  Näinä vuosikymmeninä olen kuitenkin oman paikkani lajissa ansainnut omilla valinnoillani. Tämä on tie, jonka itse olen valinnut.


Sairastuttuani vakavasti en alkuvuosina saanut mitään vastinetta vakaviinkaan oireisiin omalta lääkäriltäni. Nykyisistä sairauksista, mainitsemani ajoissa hoitamattomuuden vuoksi, jäi perintönä krooninen, ajoittain erittäin aggressiivinen päänkipusairaus. Minulle vuosia sitten määrättiin erilaisia estolääkityskokeiluja, mitkä pahensivat pysyvästi kipujani.  Oli aikoja kun menin sairaalan poliklinikalle kipujen vuoksi.aAjattelin saavani edes hetken helpotuksen. Tylysti minut ohjattiin sairaalasta ulos. Tuo oli kivunhoidoista viimeinen pisara tähän sairauteeni. Päätin lopettaa kaikki kipulääkitykset. Vielä näin vuosia myöhemmin, on minulle useampaan otteeseen ilmoitettu minulle olevan paikka, missä saan helpotusta kipusairauteeni . Tein äätökseni, mikä on  tulla toimeen omillani, ilman lääkitystä. Tämä oma valintani, en aio enää mennä nöyryytettäväksi kipujeni vuoksi. 


Oman tien voit valita, tai antaa toisten ohjata tietäsi. Valitsemani, oma tie on varmasti se rankempi valinta, mutta sen kanssa ainakin minä kykenen kävelemään selkä suorana. Kyllä kuuntelen muita ja erityisesti arvostan muita ja muiden mielipiteitä. Oman elämäni päätökset täytyy kuitenkin olla omiani, viimeisen sanan sanon itse. Jos lähtee minunlaisesti, saman suuntaisesti elämäänsä kulkemaan, silloin täytyy myös kantaa seuraukset, vaikka jokin menisikin pieleen. He jotka päätöksiäsi ohjaavat, jos se et ole sinä itse, heidän uskallettava ottaa vastuunsa teoistaan yhtä suoraselkäisesti.


Näillä ajatuksilla

Karhukuningas / vuodatus.net

ARTO HANNOLIN