Viime vuosina olen joutunut miettimään omaa geeniperimääni.  Olenko se suvun imuri "Hoover", mikä imee kaikki perinnölliset sairaudet itseensä. Ei en toki ole meistä ainoa, joka on joutunut pitämään ainoastaan kaksin käsin kiinni. Meistä jokaista seitsemää sisarusta siunattu aivan omalla perintösiivulla.   Yhteinen tekijä meillä on ollut se, että olemme myös selviytyjiä. Keskimääräisen tavallinen tarina on meilläkin.  On asioita mitkä kehittyvät tiiviissä sukuyhteisössä ja vahvistuvat sukupolvien myötä. Luonteenpiirteemme on huomioitu tässä pelissä, niin hyvässä, kuin pahassakin. Elämä kouluttaa jokaista tahollaan, toisinaan oppi menee perille muttei ei aina. Ihmisismuisti on rajallinen.

Aktiivitekeminen kuuluu jokaiseen päivääni enemmän kuin keskiverto ihmisillä. Haasteita en pelkää, ne kuuluvat arkeen. Eteeni asetettiin este, mikä aiemmin oli kuin pieni kivi kengässä.

Mitä silloin on tehtävissä, kun osa isoista sairauksista halutaan haudata hoitavan tahon osaamattomuuteen. Mietin olenko jonkun osaamattoman toimesta siirtolistalla ”hoidetaan, jos osataan” osastolle.

 Tapahtumaketju alkoi Malmin terveyskeskuksesta. Taas siellä oltiin avoimen oven sijasta asettamassa aukotonta seinää ympärilleni.  Edellisellä kerralla vuosia sitten oltiin viemässä henkeni, kun kasvainsairauttani hoidettiin asentohuimauksena ja ortostaattisena verenpaineena. Nyt selkäkipujen oirehtiessa. sanottiin kipujeni johtuvan lihaskrampista and that`s it. Oma lääkärini tuki päivystävän lääkärin lausuntoa. Pyynnöstäni huolimatta molemmat lääkärit jättivät sairashistoriikkini huomiotta. Ei katsottu magneettikuviani, saatikka että olisi edes kuunneltu minua.  Relaksantteja poskeen ja baanalle, siinä on hoito selän pullistumiin ja kulumiin. Nämä kulumat ajoittain ovat viemässä jalat altani. Magneettikuvahistoriani kertoisi vuosien etenemiset kyseisessä vaivassa.

Mietin voisin tehdä. Tuli mieleen, että voisi kirjoittaa avoimen kirjeen terveyskeskuksen omalle hoitavalle lääkärilleni Se olisi ollut tämän kaltainen:

Hyvä Lääkärini!

Ethän sinä näitä kipujani kanna, miten voisit siis niitä edes ymmärtää. Olet vielä nuori, mutta toivon mukaan aika opettaa sinut oppimaan ja ymmärtämään asioita. Toisen kipua sinun ei tarvitse tuntea, mutta ammatinvalintasi vuoksi, on erityisen tärkeä ominaisuus ymmärtää potilaan tuskaa. Arvaamalla ei saa lisätä potilaan henkisiä, eikä fyysisiä kiputiloja.

 Kipukroonikkona minulla on ymmärtämisen kautta ominaisuus oppia kipukroonikoiden elämän haasteet. Tervetuloa joskus ryhmäämme kuuntelemaan kiputarinoitamme. Vertaistukiryhmästä saa kuuntelemisen kautta oppia ymmärtää kipukroonikoiden haasteista ja arjen selviytymisestä.

Oman osuuteni tapauksessani tein, juuri niin kuten pyydettiin. Kahden hoitavan osaston taholta Meilahdesta neuvottiin hakemaan terveyskeskuslääkäriltäni lähete fysiatrille. Hän tutkisi vaivani ja huolehtisi lähetteen saamisesta magneettikuvaukseen. Kuvausten jälkeen todettaisiin tilanteeni sekä mahdolliset tukirankani sairauksien leviämiset. Siellä alan ammattilaiset tutkisivat kaikki muutkin oireeni.

Koska et kuunnellut, otit ison vastuun jättäessäsi osuutesi hoitamatta. Ainoa mitä pyysin todella kovien kipujeni vaivatessa, oli tuon lähetteen saaminen. Nyt olet vastuussa liikuntakykyni säilymisestä. Iso vastuu nuorelle lääkärille. Olen silmissäsi vain yksi tavallinen potilas, joka on tottunut tulemaan syrjään sysätyksi ja nuolee haavansa hiljaisuudessa. Yksi asia pitää paikkansa, olen potilas, hyvä muistaa, että jokainen potilas on uniikki tapaus. On myös hyvä muistaa se fakta, että potilaat takaavat toimeentulosi ja tulevaisuutesi. Tulevaisuudessa voi tulla eteesi myös väärät päätöksesi.

Osaatko kertoa teinkö mielestäsi itse virheen silloin, jättäessäni tekemättä valitusta vakavasta hoitovirheestä, kun kasvaimeni vei minut kurkistamaan rajan toiselle puolelle?  Olen ajoittain myös miettinyt. Kyseinen tapaus sattui Malmin terveyskeskuksessa vuosia sitten. Voi olla, että olen tuosta tapahtumasta vahingon sattuessa ottanut opikseni.

Sairauksien kanssa yritän saada itseni jatkamaan omatoimista elämääni vielä huomenna ja paljon pidempäänkin.

Olenko kenties erehtynyt yhdessä asiassa. Lääkärin ammatissa autetaan ihmistä, joka apua tarvitsee, kun osaa sitä pyytää.

Teetkö sinä tätä ammattia auttamisen, vai jonkin itsellesi tärkeämmän motiivin vuoksi. Haluatko että suuren kivun hallitessa kehoani, olet se ihminen mielessäni, joka kieltäytyi auttamasta minua silloin kun pyysin sinulta apua.

Voin kertoa salaisuuden, ihmisten ilmoilla minun sairauteni ei kovin usein näy. Ne hetket kipujen äärirajoilla, en kykene kivuilta kuin tuskan kautta liikkumaan, tuolloin jokainen askel saa jäätävän katkerat kyyneleet silmiini. Silloin mietin ihmisiä, itseni mukaan lukien, heitä, joita olisit voinut auttaa. En ole ainoa, joka kipujani kantaa. Kipeimmilläni ollessani sairauteni, kertaantuu tuskana läheisiini ja ystäviini.  Nämä ihmiset myötäelävät pakosta kaikkia sairauksiani, vaikka eivät tahtoisikaan. He ovat läheisiäni, perheeni ja rakkaita ystäviäni. Hoitamattomuus ei satuta yhtä, vaan isoa määrää muitakin ihmisiä.


Vakavien sairauksien alkutaipaleeltani jäi pysyvästi mieleen eräs henkilö, joka ei ole milloinkaan pyytänyt anteeksi sitä, että muutti elämäni aivan toiseksi kuin se oli aiemmin. Hänellä olisi ollut mahdollisuus auttaa, mutta ylpeys tai osaamattomuus ei antanut periksi huolehtia asioitani eteenpäin hoidon hierarkkisessa maailmassa. Hänellä oli valta päättää toisin. Antaisin anteeksi ja olisin hyvillä mielin, jos hän vielä joskus tulisi pyytämään minulta anteeksi. Hän ei osannut auttaa haasteissa, osaatko sinä?

Terveisin Arto!

Voisikohan kirjeeni ainakin raottaa lääkärin silmiä? Vaikea sanoa, hoitosuhteessa tunsin itseni ulkopuoliseksi, potilaan tulisi olla oman sairautensa keskipiste.

Periksi itse en antanut, näin tapaukseni jatkui 2 kk:n kuluttua

Päivystysajanvarauksessa päivystämässä ollut henkilö, oli selvästi arka antamaan minulle uutta aikaa ajan samaan asiaan liittyen. Hän mainitsi, että lääkäripalaverissa tulisi sanomista.

Suuri kiitos hänelle, että sain varaamani ajan, valitsemalleni lääkärille, vaikka jouduin odottamaan hieman pidempään vastaanottoaikaa.

Lääkäri tutki vaivani tarkasti, johon hän oli tutustunut huolella etukäteen. Nykytilanne pahentuneista kivuistani käytiin lävitse. Voimataso verrattuna terveeseen jalkaani oli merkittävä. Lääkäri kuunteli ja ottaen tilanteeni tosissaan.

Keskusteluineen olin seuraavana päivänä fysiatrin vastaanotolla, fysiatri kirjoitti kiireellisen lähetteen magneettikuviin.

Iso kiitos uudelle omalääkärilleni nopeasta toiminnasta Malmin terveyskeskuksessa ja Fysiatrian poliklinikalle. Perjantaina fysiatrilta lähtenyt lähete saapui minulle maanantaina.

Arto Hannolin

Karhukuningas

Vuodatus.net