Minkälainen jälki ihmiseen jää kipukroonikon kivisestä taipaleesta? Tämä kysymys on terveelle ihmiselle sen kaltainen asia, mitä joskus olisi hyvä syventyä miettimään. Kun elämään on tullut paljon lisähaasteita, jättävät sairaudet haasteen kantajalleen aina jonkinlaisen pysyvän puumerkin.

Oma päätös omasta elämästään on henkilökohtainen asia, tämä on päätös minkä on riitettävä myös muille.

Vaikka en olekaan   tarpeeksi hyvä ihminen, olen kuitenkin riittävän hyvä itselleni, sekin  on minun päätökseni. Päätökseni ja elämäntapani joko riittää muille, tai sitten ei riitä. Minulla ei ole henkistä kapasiteettia, eikä edes tahtoa muuttaa itseäni muita miellyttäväksi nöyristelijäksi. Osaan käyttäytyä, tarvittaessa osaan myös puolustautua ärähtämällä. Koska pyrin selviytymään haastamalla itseni, on myös opittava olemaan tarvittaessa nöyrä.

Nämä haasteet eivät ole niin helppoja kuin joku voisi luulla. On hetkiä, milloin pää murenee jo pienestäkin ajatuksesta, kipujen ja pienenkin paineen, saati isompien vastoinkäymisten alla. Usein koko keho, pää mukaanlukien kapinoi pahalla ololla. Jokainen askel kipuineen tuntuu olevan elämää suurempi haaste.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku ulkopuolinen tietämättään, tai tieten tahtoen yrittää minut murentaa minua.

Tämä ei tunnu hyvältä. Juuri siksi, tai sen vuoksi kyseinen ihminen saattaa lyödä pysyvän leimansa sisimpääni juuri kohtaan, minne sen en sitä kaipaa. Myös leimansa jättäneestä ihmisestä jää muistijälki, se on kuin parantumaton polttomerkki sielussa. Kytevällä jäljellä on aikaa odottaa leimahtamistaan. Voin luvata: Sen Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kokemuksieni mukaan samaisista ihmisistä useimmat tulevat myöhäisemmin elämässään sanomansa asian kohtaamaan. Toiselle leikkisä letkaus voi minulle ”loukkaus” rankimmasta päästä. Kun joskus sitten avaudun, viimeistään silloin on toisen aika miettiä aiempaa käytöstään. ”kuitti on hyvä antaa verottajaa varten”. Kuitti on kiitos letkautuksen antajalle käytöksestään. Kuitti on myös hyvä tapa saada edes joku havahtumaan ajattelemattomuudestaan. Tämän kuitin annan sanallisesti sivaltaen.

Joskus itsekseni ollessani voi kyynel päästä vierimään silmäkulmasta. Nämä ovat hetkiä, joita en muille suostu näyttämään. Mitä kaikkea krooninen kipu ja muutkaan sairaudet tuovatkaan elämässä eteen?  Olen päättänyt, että muiden edessä jaksan.

Yksin ollessani olen ainainen mietiskelijä. Kauniisti sanottuna tunteiden varassa elävä jääräpää, yrittäen saada asiat päässäni jollain tavalla siistiin ja järkevään järjestykseen.

Ken minut tuntee paremmin, kyllä hän minusta ulospäin näkee fyysisten kipujen ja tuskani määrän. Joskus kivut ovat loivempia, toisinaan kivut raastavat minulta kokonaisuuden sirpaleiksi. Nämä ajat, kun elämässä ja kivuissa olen sirpaleisissa hetkissä kiinni, on minusta monellakin tavalla luettavissa juuri tämä kokonaisuus. Pakoon en pääse, olen joka ikiseen hetkeen kahlittuna.

Otsa kurtussa, ajatus odotan niitä hetkiä, milloin jälleen voin kirkkaammin ottaa asioita vastaan. Häiriötekijöitä en kaipaa, jokainen ylimääräinen tekijä tuo ylimääräistä stressiä. Sisälläni käyn ainaista sotaa räjähtämistä vastaan.

Käännetään asioissa se kolikon toinen puoli näkyville. Useimmat fyysisen terveytensä menettäneet haikailevat sitä ”menetettyä elämäänsä”. Minulla on ollut koko elämä aikaa elää sellaista elämää kuin olen elänyt. Päätökset siitä mitä teen ja mitä en tee, olen tehnyt minä itse ja ainoastaan minä itse. Jos olisin elänyt sellaista elämää, mitä muut minulta odottivat, silloin voisin syyttää muita. Tässä tilanteessa voin mennä peilin eteen ja kysyä itseltäni: Olenko elänyt huonon vai paremman elämän?

Varmasti olisin voinut tehdä asioita toisella tavalla. Nyt olen saanut itseni näköisen taipaleen käydä lävitse. Toivottavasti saan vielä näin elää lopunkin elämäni, olkoon se pitkä tai vieläkin pidempi taival edessäni kuljettavana.

Jokainen meistä on omanlaisensa persoona, niin minäkin.

Tein jokin aika sitten testin, minkä tuloksen tiesin jo etukäteen.  25 kysymystä, helppoa omasta elämästä ja käytöksestä. Testin tulos sai minut kuitenkin yllättymään, vaikka en yllättynytkään. Tämä testi koski erityisherkkyyttä. Tulos, että olen erityisherkkä, ei yllättänyt. Rehellinen vastaus jokaiseen kysymykseen, siis rasti ruutuun. Tulos oli 22/25, siis vain kolmeen kysymykseen en saanut tulosta kumoavaa rastin paikkaa. Toisaalta olen koko elämäni kantanut tätä ”lahjaa” mukanani. Olkoonkin joskus heikkous, mutta olen omasta mielestäni osannut kääntää tämän ominaisuuden erityiseksi voimavaraksi. Varsinkin tehtävissä, joihin olen elämässäni hakeutunut, on näistä piirteistä kokemusten myötä kehittynyt vahvuus. Periksiantamattomuus on korostunut monissa tekemisissäni, esimerkiksi neljän vuosikymmenen yhden urheilulajin tavoitteellisena harrastajana…. en osaa lopettaa, ennen kuin olen tavoitteeni saanut tyydyttävään lopputulokseen.

 

Näillä mietteillä tällä kertaa.

Arto Hannolin

vuodatus.net

Karhukuningas