Näkisinpä tarvittaessa vain sen, mitä olen keskittyneenä katsomassa, kuulisinpa silloin hiljaisuuden, kun keskittyminen sitä kaipaa.

Nämä asiat ovat tulleet minulle sairauksien myötä liiankin tutuiksi ja noita asioita kaipaan useinkin elämääni. Monesti olen miettinyt miten ja minkä takia tunnen olevani yliherkkä ”sivuvaikutteille”. Googlasin tietokoneelta yliherkkä kuulo ja yliherkkä näkökentän ulkopuolinen vaikutus. Eteeni tuli sivu, millä puhuttiin näistä asioista. Lisäyksin omilla kommenteilla kerron ja varsinkin minulle ennestään, edes nimeltä tuntemattoman Elaine N Aronin tietotaidolla itsestäni. Ehkäpä voitte ymmärtää hieman paremmin, miksi olen juuri tällaisena oma itseni. Moni, siis todella moni, on yrittänyt minua muuttaa elämäni aikana, siinä onnistumatta. Ironisesti voin sanoa: Jollen tällaisena kelpaa, vika ei ole minussa, vaan hänessä, jolta puuttuu empatiakyky ja ymmärtämys minun erilaisuuteeni. En ole erilainen olen toisenlainen ihmisenä.

Varsinkin näiden vakavienkin sairauksieni myötä ja niiden vuoksi, on alla olevat piirteet vahvistuneet. Loppupelissähän en pidä missään tapauksessa itseäni pahana ihmisenä, olen kohtalaisen suorasanainen, kuitenkin harkitsen sanani useinkin melko tarkasti. Harvalle tutulleni olen yhdentekevä, herätän jo itsessäni muita kohtaan erilaisia tuntemuksia. Sitä en pidä sitä huonona asiana, vaan se on elämäni lahjoittama rikkaus, kun voin olla oma itseni. Olen monissa asioissa normaalia ehdottomampi, mutta myös ehdottoman joustava. En tahdo loukata muita, en myöskään pelkää ilmaista mielipidettäni. Minä en ole vain minä, minä olen minä.

 

Olen lisännyt ja kommentoinut alla olevaa kirjoitusta, ne jotka minut tuntevat, varmasti yhtyvät kommentteihini.

suomennos: Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen).

Erityisherkkyys 


ERITYISHERKKYYDESTÄ - TIEDE JA TUTKIMUS ERITYISHERKKYYDEN TAUSTALLA - TUTKIMUKSET LYHYESTI

Erityisherkkyydestä


Erityisherkillä ihmisillä (Highly Sensitive Person, HSP) on tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä tarkasti ja syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Kyseessä on synnynnäinen, normaali psykofyysinen ominaisuus, jota esiintyy eriasteisena noin 15–20 prosentilla ihmisistä. Tieteellisissä yhteyksissä erityisherkkyydestä käytetään termiä "sensory processing sensitivity", suomennettuna "aistitiedon käsittelyn herkkyys" (termin suomennos: Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen).

 

Yksinkertaistettuna esimerkkinä voisi sanoa, että erityisherkän ihmisen näkökyky ei ole parempi kuin muilla, mutta hän huomaa enemmän ja analysoi huomioitaan tarkasti - sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Erityisherkän hermojärjestelmä ja keho saattavat olla jatkuvassa hälytystilassa aistiärsykekuormituksen takia.

 

Aivokuvantamistutkimuksissa erityisherkillä ihmisillä on havaittu voimakkaampaa aktiivisuuden lisääntymistä aivosaarekkeessa (insula, tietoisuuden keskus, jossa yhdistyvät tieto ihmisen sisäisestä tilasta, tunteista, ruumiin tuntemuksista sekä ulkoisista tapahtumista) sekä peilisolujärjestelmässä. Tutkimuksissa on selvinnyt myös se, että ei-erityisherkkiin verrattuna erityisherkkien aivoissa havaintoja yksityiskohtaisesti käsittelevät alueet aktivoituivat voimakkaammin. 

Lisäksi erityisherkillä on tutkimuksissa todettu geenimuunnoksia, jotka vaikuttavat serotoniinin sekä dopamiinin erittymiseen (lähde Elaine Aron, Erityisherkkä ihminen). Erityisherkät reagoivat huomattavan herkästi myös esim. hormonitasojen vaihteluun. 

 

Yhteistä kaikille erityisherkille on vain

 

  • aistiärsykkeiden ja -tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton)

  • kuormittumisalttius (ylivireys, ylikuormitus)

  • tunne-elämän voimakkuus, emotionaalinen reaktiivisuus (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen)

  • tarkka havainnointikyky (vivahteet, yksityiskohdat, kokonaisuus).

(Elaine Aron)

Erityisherkkyys voi ilmetä

Kahta täysin samanlaista erityisherkkää ei ole olemassa, sillä herkkyyksien painottuminen, voimakkuus ja kokemukset ovat yksilöllisiä, riippuen mm. muista temperamenttipiirteistä, elämänkokemuksista, ympäristön ja elämäntilanteen kuormittavuudesta sekä kyvystä ja mahdollisuudesta huomioida omat tarpeensa. Kasvu- ja toimintaympäristössään kohtaamastaan tuesta tai haasteista juontavat suuretkin erot siinä, miten eri henkilöt erityisherkkyyspiirteensä kokevat: lahjana ja ilona vai enemmänkin taakkana.

 

Erityisherkkyys ei siis tarkoita allergiaa tai yliherkkyyttä, eikä erityisherkkä ihminen ole oletusarvoisesti itkuinen, emotionaalisesti epävakaa, hauras tai heikko. Erityisherkkyys ei myöskään ole sairaus tai oireyhtymä.


Synnynnäisenä, biologisena ominaisuutena erityisherkkyydestä ei voi oppia pois, eikä sitä voi halutessaan sytyttää tai sammuttaa. 

  

Erityisherkkyys ei näy päällepäin


Erityisherkkyys on monella tavalla elämää rikastuttava ja vahvuuksia tuova ominaisuus, mutta kääntöpuolena on aistitulvasta johtuva hermoston ylivire ja ylikuormittuminen.  Erityisherkän reagointi ärsykkeisiin voi olla ulospäin hyvin huomaamatonta, vaikka hän kokee kehossaan hyvinkin voimakkaita tuntemuksia (esim. huimausta, sisäistä tärinää, pahoinvointia).

 

Olennaista ärsykekuorman säätelyssä ja sopivan vireystason ylläpitämisessä on tutustuminen omaan yksilölliseen erityisherkkyyteensä. Itselle sopivan elämäntyylin, hallittavissa olevan ärsyketason ja energian lähteiden löytämisessä apuna voi olla myös muiden omaan persoonaan liittyvien temperamenttipiirteiden tunnistaminen.

 

Pelottavan monesta kohdasta löydän itseni tästä tutkimuksesta, kuten esimerkiksi: aistiärsykkeiden ja -tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton)

 

kuormittumisalttius (ylivireys, ylikuormitus)

tunne-elämän voimakkuus, emotionaalinen reaktiivisuus (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen)

tarkka havainnointikyky (vivahteet, yksityiskohdat, kokonaisuus). Koko kappale on minun elämääni (osa seurannut koko iän mukana ja osa korostunut mm. pääni kasvainleikkauksen myötä, sen jälkeen, kun oma hormoonitoimintani ”vaurioitui”. Osan sain takaisin, osan menetin.

 

Myös alla olevat kriteerit kuuluvat elämääni hyvinkin tiiviisti:

 

  • fyysisenä: aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku - positiivinen sekä negatiivinen ulottuvuus) sekä muu kehollinen herkkyys (ns. sisäaistimukset, esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista sekä herkkyys lisäaineille, lääkeaineille tai stimulanteille)

sosiaalisena: vuorovaikutustilanteet, ilmapiiri, empatia, intuitio, tunneäly 

psyykkisenä: tunneherkkyys, luovuus, intuitio

henkisenä: arvot, merkityksellisyys, henkisyys tai hengellisyys.

Miten keskityn kirjoittamiseen? olen yrittänyt kehittää itselleni rauhan ”kuplan”. sen sisälle sujahdin, kun laitoin kuulokkeet korviin ja tällä kertaa klassillisista soimaan, ”Sibeliuksen” mestariteoksia. Näitä kuunnellessa pysyy ajatus oleellisessa, eli kirjoittamisessa.

 

”Elämä on” sanotaan, en minä toisenlaiseksi halua muuttua. Uskon eläväni huomattavasti rikkaampaa elämää kuin moni muu. Olkoonkin niin, että moni sairaus rajoittaa jaksamistani ja tekemisiäni. Se piirre on kuitenkin minussa säilynyt, etten osaa luovuttaa. Jos olen jotain päättänyt ja lasken asiasta irti ennen asettamaani ”määränpäätä”, on minulla tunne, että minulta on viety jotain elämää suurempaa pois.

 

Tiedän olevani voimavaroihini nähden jonkin asteinen ylisuorittaja. Varmaan haluan itselleni todistaa jotain elämää suurempaa, moni sen tietää, mutta harvoin kukaan tosissaan haluaa minun lopettavan itsenäni olevan.

 

Toivottavasti tämän kirjoituksen takaa löydätte jotain elämästä kertovaa, jokainenhan meistä on juuri oma yksilönä, niin minäkin.

 

Näillä mietteillä tällä kertaa

 

Arto Hannolin

Karhukuningas

vuodatus.net