Sain soiton elokuussa kuluvana vuonna 2020. Minulta kysyttiin: Oletko ilmoittautunut sähköpostiisi linkkaamani postia koskien ”Apteekin kehittämistyöpajaan osallistumista?" Fimean toimeksiannosta,  Kerroin varmaan poistaneeni postin epähuomiossa monien kesäpostieni joukosta.

Sain postin uudelleen ja löysin puhelinnumeron, soitin siihen. Pettymyksekseni kuului ainoastaan lomavastaajan tiedote. Aika ilmoittautumiselle oli menossa umpeen.

Sähköpostista löytyi myös toinen, eli ”varanumero”, mihin soitin. Esittelin itseni ja asiani, pirteä vastaus, naishenkilöltä; ”Olen varma, että sinut toivotetaan tervetulleeksi työpajaryhmän jäseneksi”. 

Kerroin hänelle tuon työpajan tulleen sopivaan aikaan, koska olin viikkoa aiemmin saanut aikamoista sanallista kohtelua Kerimäen apteekin apteekkarilta.

En siis tuntenut henkilöä langan toisessa päässä. Yllätyin, kun hän otti kiinni vastauksestani. Hän kysyi, olenko milloinkaan tuntenut saavani ala-arvoista kohtelua terveyspuolen ammattilaisilta. Olen ihminen, joka osaa käyttäytyä. Ihminen, joka osaa tiettyyn pisteeseen asti olla erittäin mukava. Olen myös ihminen, joka nykyään varoittaa etukäteen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, viimeistään silloin, kun huomaan asioiden ajautuvan väärille urille.

Hymyilin Tarjalle luurin kautta.  Sanoin: Todella usein, menneinä vuosina on minua yritetty potilaana nujertaa. Olen tunteva ihminen, joka ymmärtää sen, milloin minua ei uskota, eikä kuunnella.  Tuollainen kohtelu on pitkään jatkuneena vei hyvin lähelle menehtymistäni vakavan sairauden vuoksi.

 Lääkärini ei edes tunnistanut tilaani sairaudeksi, vaan piti vähäisenä asentohuimauksena, hänen ajatuksensa mukaan, näiden vuosia kestäneiden oireiden jatkuttua, oireet katoavat parissa kuukaudessa, ehkä jo parissa päivässä. Tajuttomuuskohtausten tullessa aika ajoin, minulla olikin yllättäen ortostaattinen verenpaine. Koskaan ei laitettu jatkotutkimuksiin, eikä haluttu selvittää mistä nuo tajuttomuuskohtaukset johtuivat (huom.! verenpaineet 1. kerralla 56/17).

Kysymyksiä Tarjan puolelta alkoi sadella.

Kysyin loppujen lopuksi häneltä: ”Missä ominaisuudessa kyselet minulta näitä asioita?”

 Tarjan vastaus: ”Toimipaikkani on Vaasan sairaanhoitopiirissä ja sen kehittämiskeskuksessa Ja toimin siellä erityisasiantuntijana. Potilaan ja asiakkaan osallisuuden edistäminen ja verkosto- ja järjestöyhteistyö kuuluu tehtäviini.”

Seuraavan kysymyksen sain minä: ”Kiinnostaisiko marraskuun 24.pvä tulla puhumaan näistä kokemuksistasi. Meillä järjestetään potilas- ja lääkitysturvallisuusasiantuntijoiden kehittämispäivät keskussairaalassa”.

Tuo oli pyyntö, mistä en voinut kieltäytyä.

Olen saanut ammattilaisilta paljon osaavaa ja asiallista kohtelua ennen ja varsinkin näiden myöhemmin todettujen sairauksieni hoidossa. Kuitenkin menneidenkin vuosien kohdalle on sattunut myös epäasiallisuuksia. Näitä minun ei olisi aikanaan tarvinnut hyväksyä ja näitä en nykyään enää hyväksy enkä unohda. Huono ja asiaton kohtelu minua kohtaan on asia, mitä en enää suostu jättämään pimentoon. Tavalla tai toisella huolehdin asian julkiseksi. Toki siis varoitan ensin ja pyydän asiallisuutta. Jos kuitenkaan tämä käytös ei lopu, eikä osata pyytää potilaan suuntaan anteeksi, silloin on luvallista tuoda asiat esille.

Marraskuun 24.2020, ensimmäisen kerran sain ”lisenssin” kertoa avoimesti, kenenkään sensuroimatta tapahtuneita asioita, joista halutaan olla hiljaa ja asiat halutaan piilottaa. Tällä kertaa kuulijakuntana arvioitiin olevan noin 100 potilasturvallisuuskoulutuksessa olevaa ammattilaista.

Sovittiin asia, ja alettiin selvitellä käytännön järjestelyitä. Alun perin oli tarkoituksena, että pääsen livenä puhumaan potilaan ja ammattilaisen kohtaamisista, potilaan näkökannasta Vaasaan Keskussairaalaan, paikanpäälle. Koronatilianteen vuoksi osuuteni rakennettiin nettipohjaiseksi, mikä toi minulle isoja haasteita. Onneksi sain Pajusen Tarjan aisaparikseni tämän esitetykseni kokoamiseen. Pyysin toiveet asia sisällöstä, siitä millaisista kokemuksistani minun halutaan minun puhuttavan.

Olen vuosien mittaan ollut aktiivinen blogien kirjoittaja ja lähes 100 kirjoitustani olen tallentanut julkisiksi. Kerroin näistä myös Tarjalle. Kun pyysin toiveita, en voinut olla kuin onnellinen ja otettu siitä, että hän oli ammattilaisen silmin ja ajatuksella lukenut kaikki kirjoitukseni ”suurennuslasin kanssa”. Hän tiesi tarkalleen mistä halusi minun puhuvan. Julkisissa blogeissani käyn monesti läpi kaiken muun lisäksi, myös ikäviä kohtaamisia. Vaikka en näissä tapauksissa nimiä käytäkään, asianomaiset kyllä itsensä kirjoituksistani tunnistavat.


POTILASTURVALLISUUS 24.11.2020 VAASA

Mitä ja minkälaista kohtelua minä haluan ja ihmisenä tarvitsen. Tarkastelen asioita myös tarkalla korvalla ja silmällä ammattilaisen työskentelyä sen suhteen, mitä saan heiltä sanallisesti. Palautteen annan aina tavalla tai toisella, niin hyvästä kuin huonostakin. En ole se maan hiljaisin ihminen myöskään sanallisessa ulosannissani.

Otsikko oli selkeän helppo ensi silmäyksellä. Minulla on kyllä selkeä vastaus ammattilaiselle. Ammattilaisella on löydyttävä ymmärrystä ja hänellä on oltava oikeat asiat kuuleva ammattilaisen korva:

Olen aiemminkin kirjoituksissani kertonut kaipaavani ammattilaisilta tarvittaessa niitä kolmea pientä sanaa. Nämä sanat kuuluvat jokaisen itseään sivistyneeksi kutsuvan sanavarastoon, mutta osalle itseään ammattilaiseksi nimittäviltä ei löydy sanavarastosta näitä sanoja:

ANTEEKSI, OLIN VÄÄRÄSSÄ!


Ammattilaisen ja potilaan kohtaaminen
- miten luottamusta luodaan


Mitä enemmän pohdin asioita, sitä enemmän taas uppouduin viimeisiin vuosiini. En voi kieltää, etteikö näistä asioista kirjoittaminen ja oman elämäni vaikeiden asioiden ryteikköä kulkiessa olisi ajoittain tunteet nousseet pintaan ja silmät kosteina miettinyt lähimenneisyyttäni. En tarkoita sitä, että tuntisin menettäneeni jotain. Eräällä tavalla tunnen olevani etuoikeutettu. Olisin elänyt elämäni, miten tahansa, en olisi voinut vaikuttaa geeniperimääni. Olen monia arvokkaita kokemuksia rikkaampi ja tiedän ainakin omalta kohdaltani elämästä paljon enemmän kuin useimmat muut omistaan. Jos minua olisi hoitanut aikoinaan ihmiset, jotka olisivat osanneet kuunnella ja ottaa kiinni ”oikeista kohdista”. En ehkä joutuisi nyt miettimään missä on junani ajanut sivuraiteille.

Itselleni oli myös kertomuksessani muutama kohta, ammattilaisten kuunnellessa, lähellä purskahtaa itkuun.

Sain aikaa 45 minuuttia käydä kerrottavani lävitse, ennalta sovitut aiheet. En ole se lyhytsanaisin, siinä uskoin olevan jo sen ensimmäisen haasteeni.  Uskomattoman kuunteleva yleisö.

Alla olevat asiat kävin syvällisemmin lävitse, Power Point -kalvoin:

  • Esittelyni, sairaudet, hieman vanhasta elämästä, nykyinen aktiivisuus ja Hoitavat tahot, hoitohistoriaa. Järjestötoiminnasta jne.
  • Mistä oma rankka polkuni alkoi (risupuoli kokemuksistani)
  • Hoitoon pääsyn haasteet. Portinvartija (ei läpäise edes ajanvaraus kriteeriä tk:n vastaanotossa), hoitajat keskimäärin hyviä kuuntelijoita, lääkärien ”osaaminen kuulla”, jos ei itse osaa, ei myöskään kysytä osaavilta, tai potilaan sairaudet tuntevilta. Ei tutustuta potilaan kokonaispakettiin sairauksista, ei lueta etukäteen potilaan tietoja. (Loukkaus varsinkin vaikeiden sairauksien omaaville potilaille: Miksi olet täällä, mikä vaivaa tms.… vaikka olisi kontrollikäynti)
  • Asiaa tunteva hoitotaho vaihtuu, potilaalle ei ilmoiteta ja uusi taho… ei välttämättä ole minkäänlaista ymmärrystä potilaan sairauksista ja kaikkia asiaan liittyvä loukkaava toiminta ”koska potilas ei voi tietää omistakaan sairauksista enempää kuin lääkäri/hoitaja”.
  • (Tähän kohtaan kerroin kaksi kouriintuntuvaa tapausta omalta kohdaltani).
  • Hyvä kohtaaminen: tästä jatkui rankan polkuni jatkumo. Vuosien jälkeen kohtasin lääkärin, joka pelasti henkeni… hän kuunteli ja uskoi, laittoi asiani eteenpäin. Tässä kohtaa tarinaani aina itse liikutun.

Viimeinen iso slaidini oli

Potilaan näkökulmasta potilas- ja asiakasturvallisuus on

  • oikeaa hoitoa, hoivaa ja palvelua, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla toteutettua
  • hoitoa, josta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa

Se on

  • hyvän hoidon perusta ja henkilökunnan, potilaan, asiakkaan ja hänen läheistensä yhteinen päämäärä

Meistä jokainen on:

  • oman elämänsä asiantuntija, usein myös sairautensa paras kokemusasiantuntija
  • omassa hoidossaan ja palveluissaan sekä niihin liittyvässä päätöksenteossa jokainen on vastuullinen ja osallinen => Tiedonsaanti ymmärrettävästi on olennaista!

Onko tämä mielestäsi totta? oli kysymys ja tämä viimeinen kommentti/toteamus/ Tarja Pajuselta. Vastaukseni on: Kyllä, näin asian kuuluu olla, aivan kuten väittämässä sanotaan.


Olen erittäin kiitollinen siitä, että minulle suotiin tilaisuus kertoa näistä minulle vaikeistakin asioista potilas- ja lääkitysturvallisuudesta vastaaville ammattilaisille.

Erityiskiitokset Tarja Pajuselle ja Lotta Wasströmille.


ARTO HANNOLIN

Karhukuningas

Vuodatus.net