K

Kirjoittaessani tätä artikkelia, mennään jo pitkällä heinäkuun 2021puolella.

Kuten minulla on tapana, kierrätän paljon ajatuksia päässäni. Tällainen on mukavaa aivojumppaa ja omaterapiaa, ainakin omasta mielestäni.

Niin kuin joka ikinen vuosi, ovat useimmat suomalaisista toivoneet lämmintä ja vähäsateista kesää.

Vanha sanonta on: Onni yksillä, kesä kaikilla. Ainakin minuun tämä sanonta sopii ”kuin sormi (verta vuotavaan) nenään”, näin vapaasti sanottuna. Pääasia on se, että vuodenaika on nimeltään kesä.

Sairauksieni kanssa en kykene nauttimaan jatkuvasta helteestä ja kirkkaasta päivänpaisteesta, pään kivut aktivoituvat monta pykälää korkeammalle tasolle. Kaipaan maltillisempia ilmoja, sellaisia mitkä antavat mahdollisuuden myös minulle nauttia elämästäni.

Useimmat meistä päänkivuista kärsivistä kipukroonikoista kokevat pitkät hellejaksot, enneminkin kirouksena kuin siunauksena. Pilviset hetket ja ukkoskuurot ovat kuin vastaus yläkerrasta, minun toiveisiini.

Korona-aika on muuttanut elämäämme. Aikamme ihmiset, varsinkaan  ”korkeamman kulttuuriin" maissa, ovat pitäneet moniakin asioita itsestäänselvyyksinä. Nykytilanne maailmassamme on muistutus siitä, jälleen kerran, ettei hyvinvoinnissa ja elämässä ole itsestäänselvyyksiä. Meillä on vain yksi elämän mittainen taival ja tuo aika on rajallinen.  Aika minkä saamme, on hyvä käyttää elämiseen, eikä murheiden mutusteluun.

Monasti kuulee sanottavan, että eläkeläisellä olevan aikaa ja tuon lisänä lisää aikaa. Minuun ainakaan tuo ei sanan varsinaisessa merkityksessä päde.  Ne hetket, mitkä olen suunnitellut jo etukäteen, niitä hetkiä tulee muiden, jo valmiiksi suunniteltujen asioiden lisäksi kiusaamaan  ajan nkäytön niukkuutta. virallinen puoli, mikä ei vanhassa elämässäni kuulunut jokaiseen hetkeen., on nykyään kokoaikaista omaa paineistamistaM mikä hulluinta, niin teen sen tarkoituksella. Sairauksieni vuoksi tätä teen, jotta toimintakykyni ja oma elämäni säislyisi mahdollisimman kauan ihmisarvoisena elämänä.

Varsinkin tänä kesänä on se aika, kun hoitava taho on havahtunut siihen, että kesän voi peruuttaa sairailta, erityisesti sairaseläkeläisiltä. Useille meistä, kuten minullekin kesän kuukaudet ovat ainoaa aikaa, milloin voin lähteä sananmukaisesti korpeen. Tarkoitukseni on saada irtiotto sairaan ihmisen arjesta. En näe tarkoituksenmukaisena tehdä satojen kilometrien, maksimissaan tunnin lääkäriajan vuoksi. Kun tapaaminen on ohitse, taas takaisin toiseen suuntaan, määränpään kohteena on aamun lähtöpaikka.

Lääkäriaikoja olen siirtänyt syksyn puolelle, molemmat rokotukset on käyty hoitamassa, muutamat kiputreffit sovittu itäiseen loma-Suomeen, työ ja huvi on tasapainoiltu ja yhdistetty maltillisesti.

Mukavaa loppukesää kaikille, muistakaa pitää sekä itsestämme, että läheisistänne hyvää huolta.

Mahdollisimman kivuttomin terveisin

Arto Hannolin

Karhukuningas

Vuodatus.net