Elämässä on suuria asioita jotka kuuluvat jokapäväiseenkin arkeen. Sairastumisen myötä olen joutunut tilanteeseen, missä ei juurikaan ole vaihtoehtoja annettu, vaan moni minulle elämää suurempi asia revittiin pois käsistäni. Ei minulta ole kysytty, haluanko laskea asioista irti.  Jos en itse ole sitä joka kerta ymmärtänyt, on se minulle yksiselitteisesti kerrottu ja vaihtoehtoja ei ole annettu. Tällaisissa asioissa ei kertakaikkiaan ole sitä oikeaa hetkeä, jolloin sinulle tullaan sanomaan, vaihda elämää. Kertoja lähtee, mutta pieni ihminen jää yksin, suu auki katsomaan ja miettimään.....miten tässä nyt näin kävi.

Onhan paljon sellaista mikä jätetäänkin.  Kuitenkin kun täynnä olevasta tilasta otetaan kolme neljäsosaa pois jää tilalle paljon tyhjää. Joku varmasti miettii että, nyt voi sitten tilan täyttää uusilla asioilla. Varmaan voikin, mutta millaisilla asioilla. Tuskin elämästä saa koskaan takaisin sitä sisältöää, tai jotain muuta ainakaan samalla lailla korvaavaa pois otetun tilalle. Kun olet koko ikäsi tehnyt sydämelläsi työtä itsellesi tärkeiden asioiden  ja muiden ihmisten jaksamisen ja hynvinvoinnin eteen,ei sitä niin vaan korvata uusilla asioilla. Esimerkiksi hyvin usein minua vastaan kävelee  vastaa kadulla ihmisiä, joiden elämään olen vaikuttanut tavalla, joka on saattanut muuttaa heidän koko elämänsä suunnan ylöspäin. Näissä on niitä ihmisiä, jotka eivät muista minua, eivät tervehdi tai eivät edes ajattele asiaa siltä kannalta. 

Joskus tuntuu hyvältä kun se yksi pieni ihminen, jolle joskus olen sanonut yhden ystävällisen sanan tai lauseen siinä paikassa, kun hänellä on ollut kriisejä tai muuten vaikeaa..... juuri tämä ihminen voi tulla sanomaan, kiitos, ilman sinua asiat olisivat minulla nyt paljon huonommin, kiitos kun otit minua hihasta kiinni ja autoit, kun sitä tarvitsin. Sanonta kuuluu, hyvä palaa hyvän luokse. joskus pitää paikkansa.

Nyt kun olen joutunut, siis isosta, minulle todella tärkeästä osasta, irroittamaan otteeni... on vakaa tarkoitus palata estradille taas kerran. Muistan aina ne ihmiset jotka ovat minua tukeneet sairauteni ajan, muistan aina ne ihmiset, jotka ovat tulleet elämääni sairauteni ansiosta ja auttaneet minua vaikeimman yli, muistan myös ne ihmiset, jotka ovat laskeneet minusta irti väärään aikaan. En minä heitä hylkää, enkä ole heille katkera tai vihainen... tiedän että monella heistä on omatkin, elämää suuremmat murheet. Tuskin sitä oikeaa aikaa vielä ihan heti tuleekaan.

Luopumissta voi tehdä siis toiselle vaikeaa, jos ei sitä viestin tuoja ymmärrä, mitä on toisen elämästä viemästä pois. Itse olisin toivonut että ammattilaiset, jotka minulle asioita kertoivat, olisivat tehneet sen toisella, ihmisläheisemmällä tavalla. Ei siis uhkakuvia maalaamalla kasvojen eteen.

Monesta siis joudun ja jouduin luopumaan. Samoista asioista aion kuitenkin ottaa kiinni tiukalla otteella, kunhan sen aika koittaa.

Kiitos jälleen kerran kun jaksoitte lukea vuodatukseni läpi