Kun on polttanut itsensä loppuun, silloin syy oli monista syistä kasaantunut elämän suuruinen patti. Asiat kasaantuivat ja virtaus tukkeutui, jos tukkeumaan ei ole ajoissa osannut varautua. Joskus tuntuu, että elämä on kuin viemäri. Jos et pidä poistoputkistoa kunnossa, se ensin tukkeutuu ja lopulta voi rikkoutua. Tukkeumat on helpompi ja vaikkakin välillä vaikea korjata. Joskus on siis hyvä tehdä ajoissa tämä putkiremontti. Usein varoitan muita ottamasta liikaa ja enempää itselleen, kuin takuuvarmasti jaksaa kantaa. Itse yritän heittää jarrua päälle ajoissa, joskus kyllä menee ihan viime tippaan.  Kokemistani sairauksista olen pitänyt masennustani kaikkein raastavimpana. Tuo sairaus opetti paljon elämästä ja elämän raadollisuudesta.

Aika vierii ja elämän edetessä tulee uusia ilon hetkiä, mutta myös koettelemuksia eteen. Silloin on nautittava, kun annetaan mahdollisuus. Koettelemukset taas on niitä arjen välttämättömyyksiä, jotka myös helposti murentavat mieltä. En koskaan ole ajatellut sitä, että osaisin ja saisin olla se huoleton veikko, joka selviää tilanteesta, kuin tilanteesta ilman kolhuja. Päin vastoin, kolhuja tulee koko ajan. Välillä tuntuu siltä, että olen töissä elämän kolhutehtaalla kolhumestarina. Jonkunhan on ne testikolhutkin koettava. Palkkana kaikesta elämänkokemusta, ilman rahallista korvausta. Teen siis iloisesti hyväntekeväisyystyötä, jakamalla muille tietoa vaikutuksista. Joskus vielä tässä iässä haluaisin päästä oikeasti eläkkeelle, muistelematta vanhaa tointani ilman sarvia ja hampaita.

Kun kolhuja tulee yhdestä suunnasta ja ne paikataan, se on helppoa. Kun kolhuja alkaa tulla monelta taholta, se vaatii jo tietyissä tapauksissa  muidenkin osaamista.  Itse olen miettinyt omaa jaksamistani ihan siltä kantilta, minkälaista vastetta olen saanut sairauksieni hoidossa ja seurannassa.  Kun kyseessä on kasvainsairaus, joka kuuluu ryhmään erittäin harvinainen, ei oikein kukaan tiedä ja osaa asiasta mitään. Tunnen Suomesta vain yhden "lajikaverin", häneltä saan vaikeisiin kysymyksiin parhaat vastaukset. Hänellä oli aikoinaan hankalampi tilanne kuin minulla, 12 vuotta hän sairasti, ennen kuin minä tulin hänelle vastaan erään kirjoitukseni muodossa. Meillä monessa oheissairaudessa myöskin on huomattavia yhteneväisyyksiä, mistä hoitavat tahot voisivat oppia enemmän yhteistyötä tekemällä.

Aikanaan  kun ensimmäiset oireet kasvainsairaudestani alkoivat, alkoi elämässä uusi uskottavuuden oppitunti. Näin jälkeenpäin olen oppinutkin asioita, joita en toivoisi enää vastaantulevan kohdalleni. Esimerkiksi opin sen, että minun kuuluisi tietää asioista jo etukäteen enemmän kuin paljon. Oireista kerroin ja sain aina suoran vastauksen. Ensimmäisen tajuttomuuskohtauksen jälkeen, olisi pitänyt vaatia se toinenkin mielipide. Viimeisen tajuttomuuskohtaukseni jälkeen ei enää tarvinnut toista mielipidettä pyytää, silloin asia otettiin tosissaan.

Kaiken jälkeen olen käynyt läpi kasvainleikkauksen, sädehoidot, estolääkekokeiluja, korvaavia lääkehoitoja, uusia sairauksia. Olen myös saanut rinnakkaiselämän ja tutustunut ihmisiin, joiden elämään olen päässyt tutustumaan sairauksien myötä. Tämä elämä on monasti raskasta, mutta samalla hyvässä mielessä henkisesti rikasta ja itsellenikin terapeuttista.

Viime keväästä lähtien on tapahtunut paljon erilaisia asioita. Nykyään muistelen aikaa, jolloin alkoivat  nuo oireet masennukseen viittaavasta sairaudesta nousta pinnalle. Silloin oli tilanne toinen ja se erilaista ja syytkin olivat silloin toiset. Vääjäämättä kuitenkin on terveydessäni tullut taas niin sanotusti selittämättömiä asioita vastaan. Reilu puoli vuotta sitten minulla alkoi esiintyä käsittämättömiä nenäverenvuotoja. Kaksi kertaa suonet poltettiin  ja kolmannella kerralla laitettiin verkko. Tuon kerran jälkeen nuo vuodot loppuivat. Kuitenkin noiden tapahtumien jälkeen alkoi painoni laskea. En ole kamalasti saanut vastetta lääkäreiden puolelta, olen jotenkin taas alkanut ajattelemaan, ollaanko tilanteessa nimeltä alkupiste. Viimein minulle luvattiin, että asiat tutkitaan. Paino tippui yli 20 kiloa. Kun laskee vielä kasvainsairauteni alkupainon ja aiemman , entisenä voimailijan kropan, kaiken kaikkiaan korkeimmasta painosta on saldona -53 kiloa.

Kun kroppa reagoi, silloin se antaa omia merkkejään kantajalleen, minulla esimerkiksi jatkuva väsymystila, vapinakohtaukset stressitilanteissa, ajoittaiset huimaukset, tuo mainitsemani laihtuminen, keskittymiskyvyn huononeminen asioissa, jotka tuntuvat ajatuksilleni vieraita, nimimuistin huononeminen ja paljon muutakin.

Olen tottunut tekemään aina ja paljon, nyt on vastaan tullut ajatus, enkö hallitsekaan omaa tekemisen määrää. Kyllä varmaan hallitsekin, mutta jarruja on pakko välillä painaa isolla jalalla. Välillä on aika tehdä asioita, jotka auttavat jaksamaan. En minä muita asioita tekemättä jätä, mutta maltin yritän taas muistaa pitää maltin mukana. Pitää muistaa siirtää itselleni toissijaiset asiat mahdollisuuksien myötä syrjään.

Itse yritän ymmärtää kanssaihmisiä ja heidän ratkaisujaan elämässä. On kuitenkin tehtävä myös omia ratkaisuja silloin kun ei vaan jaksa ja kun vaan on jaksettava. Välttämättä ratkaisuni eivät aina miellytä jokaista, se ei sitten enää olekaan minun ongelmani, vaan sen, joka ei osaa sisäistää juuri minun elämäntilannettani. Ystävät minua ymmärtävät, ymmärrätkö juuri sinä.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa, jospa taas jossain vaiheessa taas iloisemmilla ajatuksilla.


Arto Hannolin