Vuosikymmenet vierivät, muistot kertovat

Vähintäänkin kymmenen vuoden välein elon tiimellyksessä on tullut mietittyä enemmänkin omaa vanhenemistaan. Taas tuli uusi vuosikymmen täyteen, joten aika koostaa ainakin itselleni elämäni pieniä, mutta suuria vuosikymmeniä.

0-9 vuotta

Syntymätodistuksessani lukee Helsinki, synnyin naistenklinikalla lauantaina, 22.9.1956. Olen siis se kuuluisa viimeinen neitsyt. Poikuus meni aikoinaan, mutta neitsyys seuraa minua lopun ikääni. Samainen vuosi oli Kekkosen vuosi ja yleislakko.

Vietin varhaislapsuuteni yhdeksään ikävuoteen asti Etelä-Haagassa. Pienen miehen reviiri oli silloin käsittämättömän suuri ja turvallinen. Meitä kun oli 7 mukeloa ja viikkoa vaille 10 vuotta ikäeroa. Ei meistä jokaista ei voinut siis valjaissa pitää,  olin sananmukaisesti villi, ehkäpä myös vapaa.

Samana vuonna kun täytin 10 vuotta, muutimme Malmille. Sepänmäki oli silloin uusi asuinalue, minne yht'äkkiä muutti satoja lapsiperheitä. Kaikki muuttui. kaverit, koulu, reviirit jne. Se mikä tuntui loistokkaalta, muutettiin kahden huoneen ja keittokomeron asunnosta, isoon viiden huoneen ja ison keittiön asuntoon. Osalla oli jopa oma huonekin. Niin Haagastakin, kuin Malmiltakin jäänyt lopun iän ystävyyssuhteita. Nämä ystävät ovat tärkeitä, ne muistuttavat eletystä elämästä.

10-19 vuotta

Seuraavan kymmenen vuoden aika oli varmaan se vuosikymmen, milloin minulle on elämässäni tapahtunut enemmän asioita ja muutoksia kuin millään muulla vastaavalla aikajanalla mitattuna elämässäni. Sain kipinän liikuntaan ja urheiluun, mikä koulinut minua joka käänteessä näitä seuraavina vuosikymmeninä. Aloitin myös oppikoulun, siirryin työelämään, kävin armeijan. Aloitin kauppaopiston, eli opiskelin alalle, mistä en tiennyt opiskelemaan lähtiessäni mitään. Kuitenkin tuosta koulutuksesta olen hyötynyt seuraavina vuosikymmeninä niin harrastuksissani, kuin työssäkin. Myös musiikin kuuntelulla oli suuri merkitys minuuteeni. Ennen murrosikää pyöristyin ja minuakin, kuten montaa muutakin kiusattiin, tai ainakin yritettiin kiusata. Minulla kun on pitkä muisti, en ole noita kiusaajareppanoitakaan unohtanut. Ystävät on ystäviä ja kiusaajat kuuluvat sinne alakastiin.  Iän myötä opin myös sen, että ansaittu kunnioitus on kovempaa luokkaa, kuin pelottelulla ja kiusaamisella ansaittu kunnioitus.... jälkimmäiselle annan lähinnä syvän halveksuntani.

20-29 vuotta

Elämäni kolmas vuosikymmen muokkasi minua enemmän aikuiseksi. 21-vuotiaana olin käynyt armeijan, olin valmistunut merkonomiksi. 23-vuotiaana löysin elämäni rakkauden, jonka kanssa perustimme perheen. Reilusti alle kolmekymppisenä oli elämässäni vaimo ja 2 upeaa poikaa. Vasta nuoren miehen aikuisiällä tein päätökseni, rupesin tosissani urheilijaksi. Silloin en tiennyt, että olen vielä yli 60-vuotiaanakin samassa lajissa mukana. En kylläkään enää urheilijana, vaan lähinnä tekijänä ja vaikuttajana. Toivottavasti myös jollekin tiennäyttäjänäkin.

30-39 vuotta

Neljänteen vuosikymmeneeni lähdin perheenisänä, urheilijana, sekä istuin joissakin hallituksissa harrastusteni puolesta. Tämä ajanjakso oli varmaan tasaisin ajanjakso elämässäni. Perhe, työ ja harrastukset täyttivät elämäni. Näillä vuosilla pääsin kokeilemaan millaista tuntui urheilla myös ihan oikeassa maajoukkueessa. Monessa suhteessa vuosikymmen oli myös rankka parisuhteessammekin, mutta näistäkin selvittiin kunnialla.

40-49 vuotta

Tämä aika varmaan elämäni kovinta aikaa henkisesti. Olin koko ajan enemmän kiinni työssäni ja harrastuksissani. Samalla piti huolehtia perheen hyvinvoinnista. Koko osakseni koitui enemmän ja enemmän vastuutehtäviä. Paljon sainkin, mutta kovan hinnan jouduin kaikesta maksamaan, kun poltin itseni loppuun. Tästä huolimatta jatkoin tätä elämää, hieman maltillisemmalla vauhdilla kuitenkin. Lajiliiton hallitus oli uusi asia, mihin menin mukaan. Edellisen myötä pääsin tutustumaan myös urheilun kattojärjestöön lähemmin. Kansainvälinen tuomarinpätevyys... eli urheilu laajensi harrastuspohjaani isomminkin.

Juuri ennen kun viisikymmentä ikävuotta tuli täyteen, osittain entinen elämä jatkui mullistui päälaelleen.  Työnantajani oli päätynyt ratkaisuun, että myy työpaikan altani pois. Siihen päättyi työ urani kuorma-autokuljettajana.

50-59 vuotta

Viisikymppisen elämäni alkoi irtisanottuna ja sitä myöten työttömänä. Olin sanonut hyvästit siis vuosikymmenien jälkeen kuorma-auton ammattikuljettajan uralle. Noihin aikoihin alkoi sairaudetkin painamaan päälle. Toisaalta sain myös sairauteni ja kuntoutukseni ansiosta itselleni uuden ammatin. Tässä ammatissa ehdin olla kuutisen vuotta. Kilpaurheilun olin päättänyt lopettaa samana vuonna kun täytän 50 vuotta. Silloin vielä olin tehnyt tulosrajan avoimeenkin luokkaan, eli senkin kisahuuman halusin vielä kerran kokea. Hyvääkin sain kuitenkin, kun sain kaksi silmäterää, eli rakkaat lapsenlapseni. Minut valittiin lajiliiton päävalmentajaksi. Sain kunnian olla kehittämässä lajiimme ensimmäisenä valmentajakoulutusjärjestelmää. 

Sairaus iski elämääni yllättäen ja nurkan takaa. Uusi elämäntilanne teki minusta entisen lisäksi vanhan itseni lisäksi aivan toisenlaisenkin ihmisen. Oma sairaus, en tunne menettäneeni mitään. Taaskin olen löytänyt itsestäni vahvuuksia, joita en koskaan aiemmin uskonut edes tarvitsevani. Tiedän myös etten koskaan parannu sairauksistani. Hyvä tapa siis asennoitua ja kääntää jälleen kerran vastoinkäymiset voimavaraksi.

Nyt tuli 60-vuotta mittariin, eli uskon että kirjoitan ainakin seuraavat 40-vuosikymmentä jatkoa tällekin kirjoitukselle.

Tässä on yhden pienen ihmisen elämä koottu todella tiiviisti pakettiin ja paketin laitan jakoon. Haluan muistuttaa siitä, että jokaisen ihmisen elämällä on jokin tarkoitus, oli elämä minkä pituinen tahansa.  Itse voi vaikuttaa omaan ja yllättävän monen ihmisen elämään. Itse en edes uskalla arvata, kuinka monen ihmisen elämään olen kuulunut tavalla tai toisella omien tekemisieni kautta. Minä hyväksyn elämäni tällaisena, koska ei ole ollut muuta elämää ja tämä on hyvä elämä.


Tämän halusin kirjoittaa itselleni aikajaksolta 22.9.1956-22.9.2016 muistoksi. Ehkä jatkan joskus hamassa tulevaisuudessa samasta aiheesta, ehkä en.

Arto Hannolin

.