Olen ollut endrokrinologian potilaana siitä lähtien kun minulla alku syksystä 2014 löydettiin kasvain aivolisäkkeestä. Tuolla minusta otettiin hoitovastuu kiitettävästi. Muutaman kerran jouduin käymään muiden tutkimusten ja hoitojen lisäksi Meilahden sairaalaan päivystyspoliklikalla. Silloinkin, vaikka odottamaan jouduinkin parhaimmimmillaan lähes vuorokauden, kaikki hoitui niinkuin pitikin.

Kolmisen viikkoa sitten kävin vielä MRI:ssä ja silmäpoliklinikalla, olin kuulemassa miten seuranta tulee jatkumaan. Endrokrinilogian puolen lääkäri sanoi minulle palaverissa ettei löydä minusta ensimmäistäkään koko pään MRI-kuvaa. Sanoin että tuskin on otettukaan, koska ensimmäinen diagnoosi labrojen perusteella oli oikea ilman magneetteja ja varmistui myöhemmin magneetissa oikeaksi, massiivinen kasvain avolisäkkeessä. Tällä kertaa  lääkäri kuitenkin sanoi että olisi hyvä kuitenkin kuvata koko pää. Hän lupasi ottaa asian puheeksi seuraavassa lääkäripalaverissa, missä siirretään hoitovastuu neurologian puolelle missä tutkitaan päänsärkyni syy. Olin pyytänyt asian tutkimista jo yli kaksi kuukautta tuloksetta. 

Kerrottiin että minuun ollaan yhteydessä uudelta hoitavalta taholtani. Odottelin reilu viikon yhteydenottoa neurologian puolelta. Koska en kuullut sieltä mitään, soitin sinne ja esitin asiani. Kysyin miten tästä edetään. Minulle ilmoitettiin että olen heille uusi potilas ja joudun normaali jonoon, eli lähes kahden kuukauden odottelua jälleen. En ollut uskoa korviani, täytyykö minun kärvistellä koko ajan kovenevan päänsäryn kanssa vielä tuo aika. Kuitenkin ilmoitin haluavani myös uuden B-lausunnon, koska sairaslomani, joka oli alkanut syyskuun 17 pvä, ja oli katkolla helmikuun lopussa. Samalla ilmoitin että tarvittaessa haen apua päivystyspoliklinikalta. 

No minulle löytyi peruutuspaikka 11.2. ja luvattiin laittaa myös peruutusjonoon, josta  sainkin peruutusajan tulevaksi maanantaiksi 9.2. Kukaan, ei siis kukaan minulle sanonut ennen tätä päivää, kun menin päivystypolille, ettei minua suostuta hoitamaan Meilahden päivystyspolilla enää.  

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7.2.  nukuin 2 tuntia ja kun yöllä heräsin, tuntui että vasemman puolen päästäni olevan räjähdyspisteessä. Tässä vaiheessa minulla oli ollut todella kova päänsärky yhtä mittaa jo kolme päivää. Olin siis pakotettu menemään hakemaan apua. Tottakai menin aikaisemman ohjeistukseni mukaan Meilahden päivystykseen, paikalle tulin noin  klo 15.30. Odottelin aikani ja jossain vaiheessa pienikokoinen naislääkäri saapui, kertoi olevansa päivystävä neurologi. Hän pyysi minua siirtymään sivummalle , ei varmaan halunnut että muut odottajat kuulisivat hänen asiansa. Hän sanoi minulle että potilashoito-ohjeistuksen mukaan he eivät hoida minua Meilahdessa, vaan minun on mentävä Malmille. Hän kysyi minulta mitä lääkettä käytin särkyyn ja  mitä olisin halunnut että he tekisivät tuolle särylle. Olen kyllä sitä mieltä, jos potilaan pää on siinä kunnossa, ettei hän kunnolla pystyssä pysy, eikä muutenkaan, lääkärin, tässä tapauksessa neurologin, tulisi tietää mitä asialle voi tehdä, ei potilaan. Hän kuitenkin tiesi että minulla oli kuvattu koko pää joku aika sitten ja siellä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Tämä koko pään kuvaaminen ei siis pitänyt paikkaansa, kuten jo aiemmin kirjoitin, tälläkin kertaa oli kuvattu ainoastaan leikatun kasvin seutu eli aivolisäkkeen ontelo. Hän sanoi että laittaa lähetteen Malmille, hän mainitsi sanan potilashoito-ohjeen mukaisesti neljä kertaa tuon keskustelumme aikana. Hän myöskin sanoi minulle, että minullahan on ylihuomenna aika ja voisin odottaa  sinne asti.  Taas yritin selittää hänelle, että minulla on vaan niin kova särky, etten kertakaikkiaan kykenisi odottamaan kahta päivää. Sen jälkeen hän vielä syyllisti minua siitä, että olin jättänyt syömättä lääkkeet, joista ei ollut mitään apua särkyyni. Hän vaan ei kertakaikkiaan kuunnellut sanaakaan, mitä hänelle sanoin.

Hetken päästä hoitaja toi minulle lähetteen ja kysyin häneltä nätisti kelan taksikuittia, kun oma kyytini oli jo lähtenyt. Sain tylyn vastauksen etten ole Meilahden potilas, kela taksin kuittia et saa ja hän käveli kiireesti pois paikalta. Enhän siis ollut ainakaan kävelykunnossa julkisen pysäkille asti, loskaisessa säässä. Mainitsin hänen peräänsä että vastuu siirtyy kyllä Meilahden sairaalalle jos jotain tapahtuu. Palautin lähetteen meilahden polin tiskille ja sanoin tehkää mitä haluatte sille ja ilmoittakaa etten sinne Malmille tänään tule. Minulle tuli kaiken keskellä jotenkin rikollinen olo, samalla mietin mitä väärää minä olen tehnyt, että saan koiran kohtelun. Minähän olen sairas, minä tarvitsen apua.

Helsinkiläisenä ja koko sairauteni ajan Meilahden potilaana minua ei kohdeltu todellakaan tällä kertaa oikeudenmukaisesti. Tällä kertaa minulta jäi minulle kuuluva hoito saamatta. Samalla meni usko siihen etten voi olla tulevaisuudessakaan varma, voinko luottaa järjestelmään,  missä ei potilaalle edes minimissään ilmoiteta akuutti tilanteen hoitopaikkaa.

Seuraavan kerran kun tulen päivystykseen, niin silloin minun täytyy olla ambulanssikunnossa. Minut siis tällä kertaa laitettiin kävelemään reilu kilometria loskan sekaan, pää räjähdyspisteessä  pysäkille ja julkisilla kotiin. Katsoin siis parhaaksi tulla kotiin lepäämään, koska minulle muutenkin nämä poliklinikkapäivät ovat olleet erityisen raskaita, eikä tuo ylimääräinen käveleminen ja jumalaton päänsärky asiaa mitenkään asiaa helpottanut... Kiitokset tästä kuuluvat joustamattomuuudelle ja arviointkyvyn puutteelle. Tämä taas tukee ajatusta, ettei potilas ole se täkeä vaan säännöt ja niiden jäykkyys. Illan siis vietin repivän päänsäryn kynsissä ja miettien miten saan oikeutta... hyvän neuvon sain eräältä ystävältäni, meitä varten on nykyään potilasasiamiehet. Varmaan sen tien tulen käymään seuraavaksi läpi.

Mietin vaan missä kunnossa potilaan tulee olla Meilahden sairaalassa, että sieltä saisi edes asiallista apua. Pakko minun on tietenkin myöntää että minullakin välillä kärsivällisyyden kanssa tekee tiukkaa, onhan päätäni särkenyt jatkuvasti viime syksystä lähtien. Viimeiset kolme päivää olleet aivan kestämättömiä. Olisi lääkärin ammattilaisena pitänyt tuokin osata huomioida. Hän oli selvästi pikaisesti...siis tosi pikaisesti tutustunut papereihini, koska ei ollut tietoinen potilaan tilasta oikeastaan mitään, vaikka tiedot satavarmasti koneelta olisivat löytyneet. Samalla lääkäri olisi voinut hetken kuunnella lääkärin korvin, eikä päätetyllä ennakkoasenteella potilasta.

Osaan antaa hyvästä palvelusta positiivista palautetta, mutta paha kello tavan mukaan kilkattaa kauemmas.