Katselin aamusydämellä ohjelmaa ja aiheena oli masennus. Tuli muistot mieleen. Vuonna 2006 minulla todettiin keskivaikea masennus, josta toipuessa meni oma aikansa. Tämäkin sairaus on kuitenkin jättänyt jälkensä elämääni.

Millainen elämä sellaisen kestämiseen kouliintuu

Minulla on ollut aktiivinen elämä ja olen aina olut todella monessa mukana, enkä pahemmin ole itseäni koskaan säästellyt. Vuosikymmenien mittaan minusta kehittyi suorittaja, tai varsinaisesti ylisuorittaja. En itse edes ajatellut mitä tämä kaikki voisi tuoda  tullessaan. Tein paljon, minulta on aina odotettu paljon, odotetaan vielä nykyäänkin. En koskaan ajatellut muuta kuin etten halua tuottaa itselleni pettymystä. Jos johonkin olen alkanut, se vaan on täytynyt saada mahdollismman täydellisesti onnistumaan.

Muille osaan antaa anteeksi, mutten itselleni. En välitä siitä mitä muut sanovat tekemisistäni sehän on heidän mielipiteensä. En voi myöskään sitä kieltää, etteikö minulla ollisi itsetunto kohdillaan. Kovan koulun aikanaan kävin ja sitä pidän myös vahvuutenani. Osaan kuunnella muita ja muiden huolia, osaan tukea monenlaisia ihmisä jaksamaan ja selviytymään. On siis myös vahvuus olla itse käynyt niitä koviakin hetkiä elämässä. Kun kovia aikoja tulee vastaan, se voi horjuttaa, mutta vaikea sen on miestä kaataa.

Sairastuminen

Kesällä 2002 päätimme usean urheiluseuran voimin hakea lajimme SM-kisoja pääkaupunkiseudulle. 11 vuotta tällä porukalla olimme isoja kisoja järjestäneet ja joka kerta mukana tietty ydinporukka. Meitä oli kolme hyvää ystävää keskenämme. Olimme monta taistelua yhdessä käyneet, ajatellen omaa lajiamme. Meillä oli siis yksi suuri yhteinen rakkaus, voimanosto. Lajiliittomme hyväksyi innolla jälleen kisahankkeemme ja aloimme noin 7 kuukaukauden mittaisen urakan vamhalla rutiinilla ja luotettavalla ydinporukalla.

Kaikki alkoi vanhan käsikirjoituksen mukaan, mutta parin kuukauden päästä aloituksesta alkoi nousta mustia pilviä taivaalle. Olimme siihen aikaan myös seurakavereita, istuimme samoissa johtokunnissa ja pidimme siihen asti aina yhtä jokaisessa asiassa. Sain toiselta näistä ystävistäni puhelun, missä hän esitti minulle asiansa. Ehkä juttu olisi ollu pieni monelle, muttei meille. Hän pyysi minua jaoksemme varapuheenjohtajaksi ja halusi yllättäen sivuuttaa kolmannen kaverimme tästä toimesta. Mielestäni aivan käsittämätöntä. Tuo puhelu oli pitkä ja vaikea, lopulta suostuin pitkin hampain. Seuraavassa kokouksessamme minut valittiin toimeen

Seuraavaksi sain puhelun, missä minulle ilmoitettiin että minut on nimetty vuoden 2003 SM-kisojen projektin vetäjäksi... silloin nauroin ja kysyin, onhan tämä vitsi... no sitähän se ei ollut. Siihen aikaan ystävieni välit olivat jo tulehtuneet tosi pahoin. Kukaan muu kuin he, eivät tienneet mistä yht´äkkinen riitely oli alkanut.

Minä olin siihen aikaan jakeluauton kuljettaja ja istuin 10-12 tuntia arkisin ja usein lauantaisin vielä kuutisen tuntia ison auton puikoissa. No, koska en ole koskaan halunnut olla luovuttaja ja muutkin minut tunsivat, otin tuonkin tehtävän hoitaakseni. Siitä alkoi elämäni suuri muutos, josta varmaan maksan hintaa vielä tänäkin päivänä.

Molemmat ystävistäni vaativat minua asettumaan itsensä puolelle. Usein kysyin heiltä miksi, kun en tiedä edes missä asiassa pitäisi olla toisen puolella ... tänä päivänäkään sitä en tiedä.

Kun otin tuon pestin vastaan jouduin sellaiseen ruljanssiin, mistä olimme aina yhdessä selvinneet  Nyt kuitenkin kaverini ja ystäväni kaatoivat kerralla koko kuorman vain ja yksin minun päälleni. Alkoi kuukausien ympäripyöreät vuorokaudet, ei siis enää päivät. vaan tosiaan vuorokaudet. Halusin pitää ohjat koko projektin ajan käsissäni ja tietää jos yksikin oksa risahtaa.

Loppupelissä itse tapahtuma oli taloudellisesti paras mitä lajissa oli ja on tänä päivänäkään tehty. Tuosta siis maksoin todella kovan hinnan omalla terveydelläni. Ystävieni riitelyn vuoksi he molemmat tekivät minulle todella suuren karhunpalveluksen, ajattelemalla vain omia juttujaan... tuossa vaiheessa ysvän sai sai jättää omilleen.

Ei tämä juttu vielä tuohon päättynyt. Riitely kamujen kanssa jatkui, ja minua pidettiin koko ajan välikätenä. Vuosi kaiken alkamisesta riitelyn vuoksi toinen ystävistäni joutui luopumaan jaoksemme puheenjohtajuudesta ja varapuheenjohtajana minut nimettiin pestiin. Jos olisi ollut kyse pienestä seuresta ja pienistä asioista, olisi vielä silloin voinut kohdallani olla tulevaa ajatellen toisin... muttei kun ei, suuri seura ja suuri vastuu monesta muusta. Samalla kun minulle tuli tuo toimi, siirtyi minulle myös vastuu selvittää muutamia "pieniä" asioita. Pitkät päivät jatkuivat siis vieläkin yöhön asti ja palaminen vaan jatkui. 

Itse havahduin ensimmäisen kerran ajattelemaan, kun päätin perinteisellä tavalla nollata kaiken. Yksi juhlittu ilta ja sen jälkeen olin aivan ulkona kaikesta... siitä eteenpäin olin koko ajan väsyneempi ja väsyneempi. Kaiken tuon koko ajan vastuun ja pitkien työpäivieni jatkeeksi, korvasin elämäni kovimmilla harjoituskuukausilla. Tuloksena kyllä käsittämättömän kova tuloskunto, mutta paikatpa eivät kestäneetkään sitä rääkkiä. 2014 SM-kisoissa tapahtui elämäni suurin loukkaantuminen ja pitkä toipuminen. Silloin sairaslomani aikana sain hieman kiinni kaikesta, kun stressi ei samalla lailla kaatunut koko aikaa päälleni.

2005 työnantajani ilmoitti jossain vaiheessa myyvänsä työkaluni ja -paikkani pois. 2006, samana vuonna kun täytin 50 v. jouduin lopettamaan työni tuotannollis- taloudellisista syistä. Menin työkkäriin ja minut laitettiin työvoimapsykologin pakeille. Tämä Tuija kuului kastiin maailman parhaita ihmisiä. Muutaman kerran hänen pakeillaan kävin ja juteltiin uran vaihdoksesta. Monenlaisia testejä tehtiin ja eräällä kerralla Tuija katsoi minua silmiin ja sanoi: Sinulla on nämä testitulokset aivan mielettömän hyviä, pärjäisit aivan missä tehtävissä tahanasa, pystyisit johtamaan vaikka yritystä. Kuitenkin joka ikisessä testissä, vaikka nämä testit on erilaisia, samassa kohdassa tapahtuu syvä notkahdus alaspäin. Ja hän kysyi minulta: Oletko koskaan puhunut lääkärin kanssa jaksamisestasi.

Näiden sanojen jälkeen en ole enään ollut sama ihminen, juttelin tk-lääkärini kanssa asiasta, hän ohjasi minut keskustelemaan ammattilaisten kanssa asioista. Sairaalan puolelta minut taas ohjattiin mielenterveyslääkärille. Tuolloin sain diagnoosin keskivaikea masennus, samalla tuosta alkoi myös hidas toipuminen noin neljä vuotta kestäneestä loppuunpalamisestani.

Toipuminen

En edes muista kuika monta kertaa kävin psykiatrin juttusilla Lääkityksen sain heti ja se laittoi mietityttämään sivuoireista sun muusta. Minulla oli kuva siitä, että nuo lääkkeet tekevät ihmisestä zombien. N eihän se kuitenkaan niin mennyt. Sain takaisin omaa elämääni pala palalta. Olin onneksi päättänyt jo aiemmin, että 2006 on viimeinen kisavuoteni, ainakin oman mittapuuni mukaan huipulla. Pystyi nyt keskittymään omaan itseeni, lajiahan en jättänyt silloin, enkä ole vieläkään jättänyt. Noihin aikoihin olin lajiliiton vara pj ja kansainvälinen tuomari. 

Hitaasti ja itselle aikaa antaen toivuin. Joku viisas on sanonut kun sairastut masennukseen, toipumiseen siitä menee kaksinkertainen aika kuin siihen sairastumiseen, Minä uskon tuohon täysin. 2009 olin kuntoutussäätiön kurssilla ja sieltä hain itse paikan tutustumaan työelämään ja Suomen Latuun. Keväällä tutustuin organisaatioon ja kesällä sain soiton, missä minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut alkamaan hiihtopalvelun vetätäjäksi. No olinhan minä, samalla sain kesät työskennellä luonnonkauniilla paikalla ulkoilukeskuskessa. Myöhemmin ulkoilukeskus lopetti toimintansa, mutta talvet olen jatkanut alkuperäisessä työssäni. Tosin viime vuonna kun sairastuin toiseen, vakavampaan sairauteen, ole ainakin tällä hetkellä pitkällä jatkuvalla sairaslomalla.

Huomenna aloitan

Tämän kirjoituksen kirjoittamisen syy oli se, haastateltava, myöskin entinen urheilija ja sama diagnoosi, sanoi harrastuksestaan että hyvin usein päättää liikumisen alkavan uudelleen.... Se päätös on että huomenna aloitan. 

Mikset alottaisi heti, mikä estää. Huomisia tulee joka päivä uudelleen, mutta heti tulee heti ja on jo ohitse. Kun päivittäin tulee se heti ja sen toteuttaa kerran päivässä, olet joka päivä voittanut isesi jo ainakin kerran. Noita voittoja kun kerääntyy tarpeeksi huomaat olevasi oman elämäsi voittaja.Niin minullekin on käynyt. Ei minua yksi kasvainkaan  lannista, ei todellakaan.

Minun tarinani

Tämä oli minun tarinani, jokaisella meistä on omansa ja jokainen kirjoittaa tarinansa tavallaan. 

Muistetaan kuitenkin että jokainen meistä on oman elämänsä herra, ei anneta sitä kunniaa muille.

Kiitos että jaksoit taas lukea vuodatukseni.