Mikä elämässä onkaan se suuri menetys kun ajatellaan omaa terveyttä. Asian voi myöskin kääntää näinkin. Mikä elämässä onkaan se suuri voimavara kun ajatellaan omaa terveyttä.

Usein kuulee, kun ihminen sairastuu vakavasti, on se hänelle suuri menetys. Menetetty terveys, sitä ei voi millään muulla korvata kuin mahdollisella toipumisella. 

Eipä sitä arvannutvuoden 2013 vaihtuessa vuoteen 2014, millainen vuosi on tulossa ja millainen vuosi tulee vuodesta 2015. Edellisenä vuonna kaikki oli paremmin, vai olikohan vaan. Nyt siis eletään jo vuotta 2015 ja sitä on alkanut miettimään, mitä kaikkea olen menettänyt ja toiseen vaakakuppiin, mitä kaikkea olen saanut.

Itse pidän sairastumisiani eli loukkaantumiset, verenpainetauti, korkea kolestroli, aikuisiän diabetes,loppuunpalaminen ja kasvain aivolisäkkeessä voimavarana. Verenpainetta kyllä ollut nuoruusiästä asti, mutta muut sairaudet tulleet elämääni vuoden 2006 jälkeen. 

Koko ikäni urheilleena ja lujasti harjoitelleena olen varmasti eri asemassa kuin monet muut samassa tai vastaavassa asemassa olevat. En ole koskaan ollut valmis luovuttamaan, en edes mahdottoman edessä. Urheilu-urani loukkaantumiset olivat jossain vaiheessa itsestään selvyyksiä. Verenpainetaudille en ole mitään mahtanut, paitsi lääkkeiden avulla, tauti kun on sukurasite. Loppuunpalaminen oli tullut vuosien aikana hiljaa hivuttamalla elämääni ja kun siitä tehtiin diagnoosi, en vaan jotenkin ollut siitä yllättynyt. Verenpaine- ja masennuslääkkeiden yhdistelmä oli minulle myrkkyä. Painoni nousi urheilu-urani jälkeen nopeaan tahtiin kisapainostani n. 120 kg:sta 139 kg:oon.

Samoihin aikoihin kun pääsin takaisin työelämään, lopetin masennuslääkkeet. Myös samoihin aikoihin otin itselleni pitkän projektin, äijä kuntoon. Talvisin tiputin hallitusti painoa vähän kerrallaan muuttamalla ruokavalioni aivan uudenlaiseksi. Kesäisin taas pyrin pitämään painoni suurin piirtein samoissa lukemissa kuin talven jäljiltä. 2012 kesällä otin kunnon kuntokuurin salilla ja pääsinkin tosi helposti miehekkäisiin tuloksiin.

2013 alkoi jotain tapahtua, en vaan tiennyt mitä. Keväällä 2014 se rypistys tavoitteelliseen lopputulokseen oli viimein loppusilausta vaille. Kaikki ei vaan mennytkään suunnitelmien mukaisesti. Painon sain sinne minne olin tavoitteen laittanutkin, mutta kroppa ei ollutkaan se entinen. Kunnon harjoituksia en ollut enää koko 2014 alkuvuodesta pystynyt tekemään ollenkaan..... voimat olivat mystisesti kadonneet ja heikkeneminen jatkui kesän mittaan. Tuntui että koko mies sulaa pois.Tavoitepainoni oli 105 kg, mutta kuitenkin, vaikka mitä teki, se painui alimmillaan 97,5 kg:oon

Kun minulla 2014 syyskesästä todettiin kasvain aivolisäkkeessä, selvisi syy siihen miksi keho oli muuttunut ja voimat kadonneet. Siinä vaiheessa oli minulle ollut helpotus, kun olin kuitenkin taistellut veren pitkäaikaiset sokerit kohdilleen ja diabetes- ja kolestrolilääkkeet lensivät pois elämästäni. Kun siis minulle kerrottiin sairaudestani, heräsi se vanha taisteluhenki mikä oli ollut urheilu-urani aikana. Päätin etten periksi tule antamaan missään vaiheessa ja heti kun saan luvan, alan kuntouttamaan itseäni mahdollisimman kovaan kuosiin. Marraskuussa minut kotiutettiin leikkauksen jälkeen, ja sain luvan liikkua jaksamiseni ehdoilla vain kävellen. Saliharjoittelu oli ehdottomasti kielletty, kuten myös kaikki repivä liikunta. Ensimmäisenä päivänä kävelin 500 m + 500 m ja tuntui että olin kuolla rasitukseen. Ajatus oli, tätäkö tämä tulee olemaan. Periksi en antanut, nyt mennyt reilut 10 viikkoa ja takana reilut miljoona askelta. Kevyen saliharjoittelun olen aloittanunut noin 6 viikkoa sitten. Takapakkia saliharjoittelussa tuli, koska lähes kolmeen viikkoon ei päänsärky antanut myöten harjoitella. 

Minulla on nyt ollut aikaa miettiä kysymystä menetys vai voimavara. En kertaakaan ole miettinyt että sairaus oli ollut minulle jonkin menettämistä. Päinvastoin, sain syyn alkaa harjoittelemisen ja fysiikan rakentamiseen parempaan kuntoon, kuin lähes kymmeneen vuoteen. Tällä hetkellä nautin joka ikisestä asiasta, jonka tiedän taas vievän minua kohti terveemppä tulevaisuutta. Ei minulla elämää suurempia tavoitteita liikunnassa ja urheilussa ole. Askelten pituus ja vauhti on kohentunut, jokainen saliharjoitus jonka tällä hetkellä teen on voitto itsestäni ja uuden elämäni ennätyksiä. Saa siis nähdä kasvaako nälkä syödessä.

Asia joka on hyvä muistaa hyvät ihmiset, jokainen jolla jalka liikkuu ja kädet toimii.... älkää jääkö suremaan sitä mitä on tapahtunut, miettikää miten voitte tehdä elämästänne rikkaampaa. Menetyksen siis voi muuttaa voimavaraksi. Tämä muuten pätee myös kaikessa muussakin elämässä, eikä pelkästään urheilussa.

Kun aikaisemmin mainitsemani vaakakuppi on nyt täytetty menetyksen katkeralla kalkilla ja toisen puolen vaakakuppi  saadun voimavaran eliksiirillä, jälkimmäinen painaa moninkertaisesti enemmän, ainakin minun vaakakupissani.

Kiitos jälleen, että jaksoitte lukea vuodatukseni.