Joskus olen miettinyt mitä kirjoittaminen vaatii, onko kirjoittamisen taito sisäinen lahja, oivallus vai opittu taito. Varmaan  sanojen laittaminen oikeaan järjestykseen ymmärrettävästi on kaikkea noita.  Aikoinaan en ollut koulussa  kummoinenkaan kirjoittaja.  Ei minua koskaan oltu pyydetty lukemaan aineitani luokan eteen. Eräässä ainekirjoituksessani koin kuitenkin jonkinasteisen herätyksen. Opettajallamme oli tapana  antaa muutama aihe, mistä saimme valita. Valitsin aiheeksi vuodenajat,  siitä aineesta tulikin käänne kirjoittamiseeni ja asioiden asettamiseen oikeaan järjestykseen. Tässä  aineessa ensimmäisen kerran perustelin myös asioita. Jotenkin siis sain tuon oivalluksen yhdessä hetkessä. Seuraavalla äidinkielen tunnilla olin yllättynyt ja kauhuissani, kun minut pyydettiin lukemaan ainekirjoitukseni. Tuo oli varmaan ensimmäinen julkinen esiintymiseni virallisesti. Hävettikin kamalasti, kun omasta mielestäni kirjoitus oli aivan kamala.

Pieni oivallus, voi olla iso askel tulevaan. Ei elämän oivallukset tarvitse suuria olla, kunhan ne tulevat oikealla hetkellä.  Olen jo nuorena oppinut arvostamaan ihmisiä, jotka osaavat käyttää sanoja ilmaisun keinoina siten, että muut saavat sanoista tietynlaista hyvää oloa. Minulle suuria sanoittaja idoleita Suomessa ovat Heikki Hector Harma ja Juice Leskinen.  Molemmilla on todella koskettavia sanoituksia ja kertomuksia musiikin muottiin rakennettuna. Kuinka moni esimerkiksi tietää sitä, että Hectorin "Lumi teki enkelin eteiseen" legendaarinen teos, perustuu tositapahtumiin ja pienen tytön menehtymiseen.  Voiko noin surullista asiaa kertoa tuon kauniimmin.                                                                                                                                                                                                      

Minulle tuli juuri tänään nuo oivalluksen sanankäytössä mieleen,  katselin varmaan ensimmäistä  kertaa ohjelmaa  nimeltä "Vain Elämää. Kyseisessä ohjelmassa Hectorilla oli vieraana joukko kovan luokan Suomalaisia artisteja. Artistit esittivät omilla sovituksillaan Hectorin legendaarisia biisejä. kuuntelin esityksiä ja katselin samalla Hectorin kasvoja, iso mies oli aivan liikuttunut tulkinnoista, hän kyynelehti avoimesti. Itselleni tuli monia muistoja myös mieleen ja reaktio sama kuin alkupeäistekijälläkin.  Nuo sanoitukset ovat niin mahtavia ja niiden aika silloin aikoinaan, oli minullakin sitä herkkää nuoruusaikaa.  Tuon ajan musiikilla ja sanoituksilla on ollut suuri vaikutus nykyiseenkin elämääni.                                                                                                    

Olen vuosien mittaan saanut hyvää palautetta kirjoituksistani eri julkaisuihin, palaute tulee omanlaisesta sanojen käytöstä ja joskus värikkäistäkin kielikuvistani. Joku jopa joskus sanonut, ettei lehdessä ollut muuta luettavaa kuin sinun juttusi.  En kyllä voi kieltää sitä, olen varmaan oman tieni kulkija kirjoittamisessa kuin monessa muussakin asiassa. Kuitenkin olen kiitollinen noille Suomalaisille sananikkareille, he ovat vaikuttaneet myös innoittavasti minun tekemisiini.  Se mikä ei ole tärkeää on se miten kirjoitat, vaan se on tärkeää, että elät omassa kirjoittamisessasi. Itse tahdon kirjoittaa tärkeät asiat omalla sydänverelläni, mielestäni otsikko ohjaa,  kielikuvat ja kirjoittaminen on parhaimmillaan kuin enkelten kulkua. Jopa  itselläni on välillä oikeus herkistyä .... isokin mies osaa siis itkeä.

Tällaisia ajatuksia näin iltayön hetkinä.

Kiitos kun jaksoitte lukea.

Arto Hannolin