Tultiin -80-luvulle ja edessä perheen perustaminen. Avioon juhannuksena -80 ja kaksi lasta reilun vuoden välein. Harjoittelu jatkui ja koska vaimo poltti jo siihen aikaan, rupesin laittamaan päivittäin tupakka-askin verran rahaa säästöön. Samaan aikaan sain luvan käydä entisen opinahjoni Malmin Kauppaopiston salilla treenaamassa. Liityn myös veljeni vesipalloseuraan, jotta pääsisin Toiselle Linjalle treenaamaan. Kuhien sali oli askeettinen ja pieni, mutta kaikki tarvittava sieltä löytyi. Silloin tällöin treenikaverina oli tuleva pitkäaikanen pääministeri, Paavo Lipponen, joka on varmaan ikuinen Kuha. Juoksulenkitkin olivat harventuneet huomattavassa määrin. Silloin tällöin tein työmatkat (10km/sivu) pyöräillen ja välillä juosten. Kunto siis siihen aikaan moitteettoman hyvä.

Työpaikallani rupesin vetämään harrasteporukoita, Työn jälkeen alettiin käydä jalkapalloa pelailemassa, järjestettiin työpaikka otteluita. Pitäjänmäen yrityksille siihen aikaan järjestettiin tuohon aikaan Talin Laukka niminen juoksukulpailu kerran vuodessa. Sinne saatiin noina vuosina mukaan sekä miesten, että naisten joukkueet. Useana vuonna peräkkäin tuotiin voittopystit firman palkintokaappiin muistoksi. Talvisin varasin kaupungilta Pitäjänmäen kentältä kaukalovuorot porukalle ja siellä pelattiin siis talvisin kaukalopalloa. Näillä tekemisillä sain myös itse ylläpidettyä hyvää yleiskuntoa. Minulle siunaantui myös pilkki- ja onkiporukoiden kerääminen kilpailuihin. Kaikki tämä siis työn ohessa. Tämä toiminta antoi minulle myöhemmin valmiuksia alkaa myös urheiluseuratoiminnan puuhamieheksi.                    

Kasaan olin saanut tuhannen markkaa tupakoista säästämistäni rahoista. Ostin itselleni penkkipunnerrupenkin ja kyykkytelineet, sekä 170 kiloa rautaa. Sain ne mahdutettua pannuhuoneeseen. Siihen aikaan aloin treenaamaan omalla tavallani systemaattisesti. Treenailin siis rautojen kanssa -80-luvun alkupuoliskon itsekseni. Paljon en tiennyt oikeasta treenaamisesta, myöhemmin kuitenkin olen huomannut että tein todella paljon asioita oikeinkin. Silloin jo kuuntelin omaa kroppaani ja sen ehdoilla kehityin. 

Taisi olla -84 voimanoston MM-kisat olivat suomessa ja niitä seurasin silmä tarkkana. Tuleva suomalainen legenda, Jarmo Virtanen) voitti noissa kisoissa ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Näitä mestaruuksia kerääntyi Jarmolle kaiken kaikkiaan 9 kappaletta. Tuonna vuonna aloin innostua lajista entistä enemmän ja aloin etsiä seuraa, joka minut huolisi. Kuulin että, jo edesmennyt, Jarmo Ylineva etsi porukkaa. Jarmon ajatuksena ja haaveena oli perustaa voimailujaos Tapanilan Erään. Jarmo Ylinevan kunniaksi siis on ehdottomasti laskettava Erän voimanoston olemassa olo. Aivan ensimmäisessä kokouksessa en ollut mukana, mutta jo kylläkin toiseen jo otin osaa. Jaoksen perustaminen oli kivikkoisen tien kulkua. Olin jaoksen ensimmäinen sihteeri ja myöhemmin minulle lankesi myös puheenjohtajan pesti. Ei meillä aluksi omaa salia ollut. Nyrkkeilysalin perukoilla oli vähän rautaa ja alkeellinen penkkisiellä tehtiin mitä voitiin Käytiin kavereiden kanssa Pohjois-Helsingin koulun salilla pari kertaa viikossa ja löydettiin Kontulan kuntokellari. Kontulassa oli mukava käydä, ykkössali kaikkien lajien harjoittelijoille jotka tarvitsevat voimaharjoittelua. Näillä eväillä mentiin, mitä meille oli annettu.

Ensimmäinen suuri kisani oli Hyvinkään penkkikarnevaalit. Siihen aikaan ei penkkipunnerrus ollut erillisenä, virallinen laji. Tätä kisaa pidettiin SM-kisana, siellä oli silloiset maamme huiput mukana. Tukea antavista paidoista en silloin ollut kuullutkaan, enkä kuullut vielä moniin vuosiinkaan. Sarja -125 kg ja elämäni ensimmäiset kisanostot.1. nosto145 kg - 2. nosto 155 kg - 3. nosto 160 kg. Koskaan ennen en ollut saanut edes salilla 160 kg kisakelpoisena ylös. Tulin sarjassani toiseksi, se oli itselleni suuri aloitus kilpaurheilijana.

Ensimmäiset voimanostokisat kävin Keravan Jaakkolan koululla. Silloin sarjani oli -125 kg ja tulos 570 kg (jalkakyykky 180 kg - penkkipunnerrus 160 kg - maastanosto 230 kg).  Muistan etten ollut tyytyväinen muuhun kuin maastanosto tulokseeni. Oman sarjani kyllä voitin, kahden nostajan joukosta.

Erän uudelle kuntosalille saatiin muistaakseni 2 vuoroa viikossa, mikä ei todellakaan ollut paljon lajissa, joka vaatii paljon työtä ja suurta sydäntä. -86 itsenäisyyspäivänä järjestettiin ensimmäiset kunnon voimanostokisat. Nämä oli minulle elämää suuremmat kisat, vaikken sitä silloin tiennytkään vielä. Yksi korkea kynnys oli siis ylitetty. Teimme kisan eteen paljon,siis todella paljon töitä. Nostajamäärää en muista, varmaan lähes 40 osallistujaa, kaikki oli hiottu viimeisen päälle kohdilleen. Tuostakin kisasta minulla jossain löytyy (VHS). Ensimmäisessä kisassa saatiin arvokkaita neuvoja ja oppia Heikki Orasmaalta, kuuluttaja-gurulta.

Vielä vuosia saatiin taistella omasta salista seuran johdon kanssa. Kun Erän päärakennuksen alakertaan alettiin rakentamaan lisää toimintatiloja, saimme katkeran taistelun tuloksena upouuden ja oman salin. Tätä hetkeä voidaan pitää T-Erän voimailun nousun alkuna. Tällä hetkellä seura on yksi maamme menestykseimmistä voimailuseuroista.

Seuraavassa osassa mennään -90-luvulle, jossa minulla moni asia johti siihen mikä nykyään olen urheilumaailmassa.