Alkusanat: Minulla on monia kirjoituksia, mitkä olen aloittanut ja jostain syystä ja ajatus on vaan jäänyt muutamaan sanaan. ja Kirjoitus on sananmukaisesti jäänyt lojumaan kirjoituspöydän laatikkoon. Tämän kirjoitukseni ensimmäisen kappaleen olen aloittanut  14.2.2015, eli reilut 2 ja 7 kuukautta sitten. Seuraavassa on pohdiskelua siitä, mitä jätin talvella 2015  pöytälaatikkoon hautumaan..

Millä mittaat onnellisuuttasi. Onko se rakkaus, rikkaus, terveys, tai jokin aivan jotain muuta.  Voisiko onnen mittarina toimia arjen pienet asiat. Näet ihmisen, jota et milloinkaan ennen ole kohdannut ja lähes satavarmasti et milloinkaan enää kohtaakaan. Hän ohimennen lausuu sinulle jonkin lauseen tai pelkän sanan, joka jää kytemään sisälläsi. Hän sanoo sen sinulle joko tarkoituksella, tai muuten vaan heittona. Et voi unohtaa hänen sanomaansa, asia jää kaivertamaan sieluasi.  Voit tarrata kiinni hetkeen, juuri siinä hetkessä, kun kaikki tuntuu menevän pieleen. 

Jatkan nyt kirjoitustani, monen monituista kokemusta rikkaampana. Edellinen kappale ja silloinen ajatelmani on asian ydin, mikä koskee meitä jokaista joskus. Lähes kolme vuotta sitten aloittaessani tuota keskenjäänyttä tarinaa kirjoittaessani en voinut edes kuvitella, millaiseen kokemusputkeen tulen vielä elämäni kanssa joutumaan. Tälle myllytykselle ei näytä loppua tulevan. Tuo aika jälkeenpäin mietittynä ja siihen lisättynä edellinen vuosi ja vuodet ovat muuttaneet elämäni. On kuin eläisin vanhaan elämääni verrattuna, toisenlaista, varmasti voin sanoa jonkinlaista rinnakkaiselämää.

Noiden 2015 kirjoittamieni ajatusten jälkeen, olen sananmukaisesti saanut kokea asioita, joista useimmat meistä, eivät tiedä mitään. En minäkään aiemmin tiennyt, asioista, joita elämän raadollisuus on minulle antanut. Elämä on varmaan päättänyt kokeilla äijää isolla kädellä ja välillä kampata nurinkin. Tuon ajan ja tuon jälkeenkin saamani jutut eli sairaudet, tulevat vaan  puskista yksi kerrallaan. Valtaosa sairauksistani olen saanut geeniperimänä. Vaikka mitä olisin elämässäni tehnyt ja olenkin tehnyt, en olisi voinut vaikuttaa loppuelämäni terveyskoettelemuksiin.

Sain pari viikkoa sitten kuulla, että minulle on myönnetty eläke. Olisin mielelläni ollut työelämässä mukana täyteen ikään, mutta niin ei tullut käymään. Näin on myös käynyt monelle kaltaiselleni. Itse olen käynyt elämänkoulun, missä on ollut paljon onnea ja hyvää aikaa. Toinen puoli elämästäni on ollut taistelua, selviytymistä. Asiahan menee näin, jos elää pumpulissa, ei ihminen kestä vastoinkäymisiä, vaan rypee kurjuudessaan. Mitä rankempaa elämä on, sitä vahvemmaksi meistä jokainen tulee. Pienetkin muruset positiivia asioita tuntuvat juhlahetkiltä. Itsestä on kiinni, kuinka hyvä muisti sinulla vastoinkäymisistä on.

Minulla on varmaan hyvä muisti näissä asioissa, kuitenkin usein itken yksin ollessani  niin fyysisiä, kuin henkisiä kipujani ja tuskaani, en muiden nähden. Minun on helppo myöntää, olen vain ihminen ihmisten joukossa. Sairauksistani en koskaan tule saamaan terveen papereita. En minä näitä asioita osaa surra. Ne ovat nykyään osa minua ja itsestäni en halua antaa kokemuksiani pois, ne kuuluvat minulle ja ovat osa elettyä elämääni.

Otsikko onnen mittari on jokaiselle henkilökohtainen Onnea kannattaa miettiä kokonaisuutena, onni koostuu murusista.. Olen elämäni aikana monesti miettinyt, varsinkin nuorena, olinko silloin onnellinen? Nuorena mittari onneen oli erilainen, silloin opiskeltiin elämää, jolloin maksettiin oppirahoja, ainakin enemmän kuin nykyään. Oikeastaan erilaisia oppirahoja silloin arvot olivat toisenlaiset. Jos en olisi elänyt elämääni iloineni ja murheineni juuri niin kuin olen elänyt, en olisi sama Artsi kuin nyt olen.

Minusta on vuosikymmenten myötä kasvanut verkostoituva erilainen erakko, sosiaalinen, pyrin olemaan oikeudenmukainen ja empaattinen. Tiedän, että olen poikkeuksellisen sosiaalinen yksilö. Jokaisen meistä kuuluu olla yksilö, En halua. että kukaan olisi kuin minä, enkä halua olla kenenkään muun kaltainen. Minä olen vain minä, jos ei muille riitä, en ole siitäkään pahoillani. Minusta löytyy myös jääräpää, peräksiantamaton, sanavalmis, ilkeäkin puoli. Minulle nämä asiat kuuluvat onnenmittariini. Onnenmittariini kuuluu myös perhe ja läheiset, saan auttaa ja minulla on mahdollisuus tukea, niitä, jotka tukea tarvitsevat. Paljon muitakin asioita. Väitän olevani onnen mittarin mukaan juuri se kuuluisa onnellinen mies.


Arto Hannolin